Sata vuotta suomalaista kauppakamaritoimintaa

Ensimmäinen kauppakamari perustettiin vuonna 1599 Ranskassa Marseillen satamakaupungissa, kun kauppiaat päättivät taistella yhteisrintamassa merirosvoja vastaan.

Suomessa kauppakamaritoiminta alkoi Helsingistä Suomen itsenäistymisen saatossa. Kauppakamaritoiminnan ainutlaatuisuus oli jo tuolloin se, että siinä yhdistyivät talouselämän eri liiketoiminnan alat ja erilaiset toimintamuodot.

Vuoden 1917 syksyllä perustettiin Helsingin, Turun ja Vaasan kauppakamarit ja vuoden 1918 alussa Tampereen, Viipurin, Kuopion ja Oulun kauppakamarit sekä Keskuskauppakamari.

Siihen, ettei kauppakamarijärjestö revennyt sen enempää kieliryhmien kuin eri elinkeinoalojenkaan ristiriidoissa, vaikutti ratkaisevasti sovittelukykyinen todellinen valtioneuvos August Ramsay.

Ramsayn johtaman valtionkomitean mietinnön (1910) pohjalta syntyi kauppakamarilaitos. Ramsay toimi Keskuskauppakamarin puheenjohtajana 1918–1927 ja Helsingin kauppakamarin puheenjohtajana 1917–1927.

Alkuperäinen toiminta-ajatus on voimissaan edelleen; tänäkin päivänä kauppakamarien tärkein tehtävä on edistää talouden vapautta.

 _300_AugustRamsay_EeroJarnefelt_netti.jpg  

Kauppakamaritoiminnan uranuurtaja

Valtiovarainministeri, Suomen Yhdyspankin toimitusjohtaja, vakuutustarkastaja, todellinen valtioneuvos August Ramsay (15.3.1859, Taalintehdas–23.7.1943,Taalintehdas) aloitti uransa matematiikan opettajana ja oppikoulun rehtorina, mutta siirtyi kasvavalle pankki- ja vakuutusalalle erilaisiin yritysten ja järjestöjen johtotehtäviin.

Ramsay osallistui Helsingin kaupungin ja Espoon kunnallispolitiikkaan sekä edusti sukuaan säätyvaltiopäivillä. Hänet valittiin myös kansanedustajaksi. Hän oli lyhyen aikaa kauppa- ja teollisuustoimituskunnasta vastaava senaattori ja valtiovarainministeri.

Kirjoituksillaan Ramsay pyrki edistämään matkailua ja paikallishistorian tuntemusta.

Ramsay promovoitiin filosofian tohtoriksi Aleksanterin yliopistosta vuonna 1882. Vuodesta 1891 Ramsay toimi Suomen ensimmäisenä vakuutustarkastelijana vuoteen 1895 asti, jolloin hän siirtyi Suomen Kaupunkien Hypoteekkikassan toimitusjohtajaksi.

Ramsay toimi 1897–1899 valtiovarainvaliokunnan ja valtion rautatiekomitean jäsenenä. Toukokuusta elokuuhun 1901 Ramsay oli Suomen senaatin jäsen.

Valtiovarainministerinä Ramsay toimi 121 päivän ajan toimineessa Kaarlo Castrénin vähemmistöhallituksessa vuonna 1919 RKP:n edustajana. Vuosina 1923–1924 Ramsay toimi Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajana.

Ramsaylle myönnettiin todellisen valtioneuvoksen arvonimi vuonna 1906.

 

Näin on tultu 100 vuodessa tähän päivään 

650_1200_aikajana_kauppakamarit.jpg

Lähde: Keskuskauppakamari

Kaupan vapaus on välttämättömyys

Ihmiskunta ei tule toimeen ilman rajoja ylittävää kauppaa, sillä raaka-aineet, tuotanto ja palvelut eivät ole jakautuneet tasaisesti maapallolle. Ei ole sattuma, että maapallon eri osia yhdistää tuhannet kauppareitit, joita pitkin kulkee loputon määrä laivoja, junia, rekka-autoja ja lentokoneita.

Vapaakaupan taustalla on ajatus täydellisestä ja suhteellisesta edusta. Rajojen sisään rakentunut kansallisvaltio voi valmistaa omat tuotteet ja palvelut, jos niiden valmistus ja jakelu on edullisempaa kuin rajojen ulkopuolelta hankitut tuotteet. Joskus näin on, mutta yleensä on edullisempaa vaihtaa tarvikkeita. Näin syntyy suhteellinen etu, mikä on kaupankäynnin edellytys.

Pikkumaisia ja keinotekoisia esteitä

Maailmankauppa on ollut kautta historian vapaa ja suljettu. Reilu sata vuotta sitten elettiin pitkän globaalin aikakauden kukoistusta. Ajan henkeä tulkitsi Wienissä kirjailija Stefan Zweig: ”Miten tarkoituksettomia, ajattelimme, ovatkaan nämä rajat, koska kuitenkin jokainen lentokone ne leikiten ylittää, miten pikkumaisia ja keinotekoisia nämä tulliesteet ja rajavartijat, miten huonosti yhteensopivia aikamme tarkoitukseen, joka selvästi vaatii yhteyttä ja maailmanveljeyttä.”

Ensimmäinen maailmansota sysäsi globaalin maailman menneisyyteen. Tilalle tuli rajojen saartamat kansallisvaltiot, jotka kävivät kauppaa toistensa kanssa tullien ja kahdenvälisten sopimusten puitteissa.

Globaali maailma palasi 1990-luvun alussa. Informaatiovallankumous ja ideologisten hegemonioiden romahtaminen synnyttivät maailmankylän, jonka sisällä kauppaa käytiin ilman rajoituksia ja esteitä. Uskoa vapaakauppaan horjutti vuoden 2008 finanssikriisi, nyt vapaakauppaa koettelee uudenlainen epävarmuus.

Varmaa kuitenkin on, että Suomen avoin ja vientiin perustuva talous on tarvinnut ja tarvitsee edelleen vapaan talouden puolesta taistelevia. Vapaakauppa ei ole vain unelma, vaan se on välttämättömyys.

Kirjoittaja: Karl-Erik Michelsen