Näihin kysymyksiin vastasimme tänä vuonna

Lähtökohta on, että taloudellisin tai tuotannollisin syin tapahtuvat irtisanomiset tehdään edelleen työsopimuslain irtisanomisperusteiden ja päättämismenettelyn mukaisesti. Vain yhteistoimintalain mukainen neuvotteluvelvoite (neuvotteluajat ja määrämuodot) jää pois.

Työnantaja voi irtisanoa, kun tarjolla oleva työ on taloudellisin tai tuotannollisin tai uudelleenjärjestelystä johtuvin syin vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Irtisanomista ei kuitenkaan saa tehdä, jos työntekijä on sijoitettavissa tai kohtuudella koulutettavissa toisiin tehtäviin. Työntekijälle tarjotaan ensisijaisesti työsopimuksen mukaisia töitä ja toissijaisesti muuta osaamista vastaavaa työtä.

Ennen irtisanomista työntekijälle (tai tilanteen mukaan henkilöstön edustajalle/ryhmälle) annetaan selvitys irtisanomisen perusteista ja vaihtoehdoista sekä työllistymistä tukevista palveluista. Selvityksessä tulisi vastata seuraaviin kysymyksiin:

• Miksi irtisanomisen peruste täyttyy (millaisia muutoksia on tapahtunut ja miten työ vähenee juuri kyseisestä tehtävästä/ryhmästä).
• Miten työn vähentyminen on arvioitu (mistä työ-/tilaus-/asiakas-/organisaatiomuutoksesta on kyse ja onko muutos pysyvää).
• Mitä vaihtoehtoja on selvitetty ennen irtisanomista (uudelleenjärjestelyt, tehtävämuutokset, osa-aikaistus, lomautus, sisäinen siirto, koulutus tms.) ja miksi ne eivät ole toteutuneet tai riittäneet.
• Miten irtisanomisen kohdentaminen on tehty (valintaperusteet ja miksi juuri tämän henkilön tehtävä/rooli poistuu tai työ vähenee).

Työnantajan on viivytyksettä annettava työntekijälle kirjallisesti työsuhteen päättymispäivä ja tiedossa olevat irtisanomisperusteet, jos työntekijä sitä pyytää.

Muutosturvavelvoitteet

Tuotannollisin tai taloudellisin perustein irtisanotulla työntekijällä on työsuhteen pituudesta riippumatta oikeus palkallisiin työllistymisvapaisiin irtisanomisaikanaan. Työllistymisvapaan pituus (5–20 päivää) määräytyy kuhunkin työntekijään työnantajan noudatettavana olevan irtisanomisajan pituuden mukaan. Työllistymisvapaan pituus lasketaan kunkin työntekijän osalta erikseen.

• Jos työntekijä on irtisanomishetkellä täyttänyt 55 vuotta ja työsuhde on yhdenjaksoisesti tai yhteensä enintään 30 päivää kestävin keskeytyksin kestänyt vähintään viisi vuotta, työllistymisvapaita on hieman enemmän (5–25).

Lisävelvoitteet, kun työnantajalla on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää

• Työnantajan on tarjottava tuotannollisin tai taloudellisin perustein irtisanotulle mahdollisuus työnantajan kustantamaan työllistymistä tukevaan koulutukseen tai valmennukseen, jos työntekijä on ollut yhtäjaksoisesti vähintään 5 vuotta palveluksessa. Valmennuksen tai koulutuksen arvon on oltava vähintään työntekijän yhden kuukauden palkan suuruinen tai saman toimipaikan keskimääräisen kuukausiansion suuruinen riippuen siitä, kumpi on suurempi.
• Lisäksi työnantajan on järjestettävä irtisanotulle työntekijälle työterveyshuolto kuuden kuukauden ajan työntekovelvollisuuden päättymisestä lukien.

Vuosiloma annetaan arkipäivinä, ja vuosilomalain mukaan arkipäivillä tarkoitetaan muita viikonpäiviä kuin sunnuntaita, kirkollisia juhlapäiviä, itsenäisyyspäivää, jouluaattoa, juhannusaattoa, pääsiäislauantaita ja vapunpäivää.

Vuosilomalaki edellyttää, että työnantaja selvittää vuosiloman antamisessa työpaikalla noudatettavat yleiset periaatteet, ja työnantajan on noudatettava tasapuolisuutta lomien sijoittamisessa. Vuosiloma annetaan työnantajan määräämänä ajankohtana, jos työnantaja ja työntekijä eivät sovi loman ajankohdasta. Säästövapaan osalta on poikkeavia säännöksiä, mutta lakia ollaan siltä osin muuttamassa.

Näihin säännöksiin pohjautuen työnantaja voi edellyttää, että kuuteen lomapäivään sisältyy yksi lauantai myös silloin, kun työntekijän kanssa sovitaan vuosiloman pitämisestä osissa. Jos työntekijä esimerkiksi haluaisi sopia kuuden lomapäivän talviloman pitämisestä kahdessa osassa, työnantaja voi sallia tämän sillä edellytyksellä, että yksi lomapäivistä on lauantai. Vuosilomalain mukaan kolme päivää tai sitä lyhyempää loman osaa ei saa ilman työntekijän suostumusta antaa niin, että lomapäivä sattuisi työntekijän työvuoroluettelon mukaiseksi vapaapäiväksi. Työnantajan yleinen ohjeistus asiasta ei ole työneuvoston lausunnon mukaan riittävä osoitus suostumuksesta. Jos työntekijä ei syystä tai toisesta tähän suostuisi, niin sitten työnantaja voi olla antamatta lomaa osissa, ja määrätä sen pidettäväksi yhdenjaksoisena. On tärkeää sopia ja merkitä vuosiloma heti oikein.

Arkipyhäviikot ovat poikkeus siitä pääsäännöstä, että viikon lomassa kuluu kuusi lomapäivää, ja esimerkiksi juhannusviikolla lomapäiviä kuluu vain neljä.

Etätyön tekeminen ulkomailla perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen. Työnantajan on suositeltavaa laatia ulkomaan etätyöskentelyä koskeva ohjeistus, jossa määritellään ulkomaan etätyötä koskevat säännöt ja käytännöt eli esimerkiksi reunaehdot sille, milloin etätyöstä ulkomailla voidaan ylipäätään sopia osapuolten kesken.

Ulkomaan etätyöstä on suositeltavaa sopia kirjallisesti etätyösopimuksella, jossa määritellään keskeiset etätyöhön liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Etätyösopimuksessa kannattaa sopia selkeästi ainakin etätyöskentelyvaltiosta, etätyön kestosta, työajasta, työntekijän tavoitettavuudesta etätyöjakson aikana ja etätyön keskeyttämisen perusteista. Ulkomailla työskenneltäessä korostuvat myös tietosuojaan ja tietoturvaan liittyvät kysymykset, joihin kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota etätyösopimusta laadittaessa. Myös oleskelu- ja työlupa-asiat on huomioitava. Suomen kansalainen saa kuitenkin EU:n jäsenvaltion kansalaisena työskennellä toisessa EU:n jäsenvaltiossa ilman oleskelulupaa. Jäsenvaltio saattaa kuitenkin edellyttää oleskeluoikeuden rekisteröimistä, jos oleskelu kyseisessä valtiossa kestää pidempään.

Lisäksi on selvitettävä, minkä maan työlainsäädäntöä työsuhteeseen sovelletaan ulkomailla työskentelyn aikana. Ulkomaan etätyössä sovellettava lainsäädäntö määräytyy Rooma I -asetuksen perusteella. Osapuolet voivat sopia sovellettavasta laista, mutta työntekijälle kuuluvat aina vähintään Rooma I -asetuksen lainvalintasääntöjen perusteella määräytyvän valtion pakottavien säännösten mukaiset työehdot. Lainvalintasääntöjen mukaan työsopimukseen sovellettavaksi tulee ensisijaisesti sen valtion laki, jossa tai josta käsin työntekijä tavallisesti tekee työnsä työsopimuksen täyttämiseksi. Tilapäinen työskentely ulkomailla ei yleensä muuta sovellettavaa lakia ja näin ollen tilapäiseen ulkomaan etätyöhön yleensä sovelletaan Suomen työlainsäädäntöä. Etätyövaltion lainsäädännössä saattaa kuitenkin olla pakottavaa sääntelyä, jota tulee etätyötilanteessa noudattaa.

Ennen etätyön alkamista työnantajan on selvitettävä, mihin maahan lakisääteiset sosiaaliturvamaksut maksetaan etätyöskentelyjakson aikana. Etätyöntekijään sovelletaan sosiaaliturvan osalta samoja sääntöjä kuin ulkomaankomennukselle lähtevään lähetettyyn työntekijään. Työnantajan kannattaa hakea työntekijälle lähetetyn työntekijän A1-todistuksen Eläketurvakeskuksesta ulkomaan etätyöskentelyn ajalle. Todistus osoittaa, että työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan ja sosiaalivakuutusmaksut maksetaan vain Suomeen todistuksen voimassaoloaikana.

Kun työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan ulkomailla työskennellessään, hän on työnantajan järjestämän Suomen lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piirissä ulkomaan etätyön aikana. Etätyössä korvausvelvollisuus on kuitenkin rajoitetumpi, joten on suositeltavaa selvittää, mitä tapaturmavakuutus kattaa. Työnantajan kannattaa ottaa työntekijälle ulkomailla voimassa oleva etätyövakuutus tai edellyttää, että työntekijä hankkii henkilökohtaisen vakuutuksen, jotta työntekijällä on riittävä vakuutusturva sairauksien ja tapaturmien varalle

SVOP-rahaston – eli sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston – varojen palauttamisessa on kyse varojenjaosta. Varojenjaosta päättää yhtiökokous. SVOP on yhtiön vapaata omaa pääomaa.

Varojenjaon tulee perustua viimeksi vahvistettuun ja tilintarkastettuun tilinpäätökseen (olettaen, että yhtiö on velvollinen valitsemaan tilintarkastajan). Varojenjaossa tehdään kaksiosainen testi sen selvittämiseksi, mitä ja missä määrin yhtiö voi varoja jakaa. Ensin tehdään niin sanottu tasetesti, jonka jälkeen on vielä tehtävä osakeyhtiölain mukainen maksukykyisyystesti. Varojen vähentyminen tilinpäätöksen jälkeen tulee huomioida jaettavaa määrää vähentävänä.

Osakeyhtiöstä ei voi tehdä yksityisottoja tai -nostoja.

Varojenjako on mahdollista ennen tai jälkeen tilikauden päättymisajankohdan.

Paras paikka tullien tarkistamiseen on Euroopan komission Access2Markets -verkkopalvelu, josta voi tullinimikkeen avulla tarkistaa tiedot.

Tutustu palveluun tästä

Mihin siis kiinnitämme huomiota kun jäsenyritys pyytää kommentoimaan sopimusehdotusta ? 

Lähes kaikissa sopimuksissa on oltava tietyt perusasiat:

• • Osapuolet on yksilöitävä selvästi ja sovittava yhteyshenkilöt sopimusasioissa

• • Sopimuksen alussa on hyvä selostaa sopimuksen tarkoitus – tämä puuttuu usein

• • Osapuolten toimimisvelvollisuudet sopimuksen toteuttamiseksi on sovittava selkeästi

• • Maksuvelvollisuuden syntyminen – milloin se syntyy, miten toimituksen tai palvelun hinta lasketaan ja milloin se maksetaan

• • Reklamointi toimituksen tai palvelun virheestä – missä ajassa ja miten on reklamoitava

• • Vastuunrajoitusten on oltava selkeitä ja kohtuullisia. Myyjä ei voi vapauttaa itseään kaikista vastuista ja toisaalta sen ei kannata kantaa rajoittamatonta vastuuta.

• • Sopimukseen sovellettava laki ja riidanratkaisu. Jos sovitaan välitysmenettelystä, kannattaa ottaa sopimukseen suoraan Keskuskauppakamarin välityslauseke. Yleensä yksijäseninen välitysoikeus riittää  ja rajaa kustannuksia.

• • Alan yleisiä sopimusehtoja (Yset) kannattaa käyttää sopimuksen täydentämiseen. Ne on muistettava liittää mukaan sopimukseen että tulisivat voimaan.

Hyvä sopimus on lyhyesti sanottuna sellainen että käytännössä sitä toteuttavat henkilöt saavat siitä toimintaohjeen kuinka toimitaan.

Sopimuksen osapuolen vaihtumisena ei pidetä sitä, että tapahtuu yritysjärjestely, jossa työntekijät siirtyvät vanhoina työntekijöinä uuden työnantajan palvelukseen.

Polkupyöräedun verovapaus siten säilyy alkuperäisen leasingsopimuksen loppuun, kuitenkin maksimissaan 5 vuoden ajan sopimuksen tekemisestä.

Kyllä tuo lasku tulee maksaa. Laki velan vanhentumisesta 728/2003) säätelee velkojen vanhentumisaikoja ja -menettelyjä Suomessa, ja yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta.

Jos velkoja ei muistuta velallista, velka vanhenee yleisen vanhentumisajan kuluessa. Velkojan on siis itse huolehdittava siitä, ettei velka pääse vanhenemaan.

Vaikka laskua ei tullutkaan vuonna 2023, olisi teidän tullut tehdä tästä varaus kirjanpitoonne suoriteperiaatteen mukaan.

Myyjän kannattaa ensin arvioida, onko reklamaatio tehty riittävän ajoissa. Yritysten välisessä kaupassa reklamaatioajat ovat lyhyitä. Mikäli osapuolet eivät ole sopineet reklamaatioajasta erikseen, ostajan on pääsääntöisesti ilmoitettava virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän on havainnut virheen tai kun se olisi voitu havaita. Liike-elämässä kohtuullinen huomautusaika on useimmiten 1–2 viikkoa. Jos ostaja ei tee reklamaatiota ajoissa, hän menettää oikeutensa vedota virheeseen, jolloin myyjällä on perusteet vaatia asiakasta maksamaan erääntyneet saatavat kokonaisuudessaan.

Saatavan perinnässä ensimmäisen askel on lähettää asiakkaalle kirjallinen maksumuistutus erääntyneen saatavan maksamisesta. Jos asiakas edelleen kiistää maksuvelvollisuutensa ja esittää kiistämiselle perusteen, saatavaa ei voida enää lähtökohtaisesti periä vapaaehtoisen perinnän keinoin. Saatavan perintää voidaan kuitenkin jatkaa oikeudellisessa perinnässä. Oikeudellinen perintä tarkoittaa käytännössä haastehakemuksen tekemistä käräjäoikeuteen eli täytäntöönpanoperusteen hankkimista velan myöhempää ulosottoperintää varten.

Saneerausmenettelyyn pääsemistä haetaan käräjäoikeudelta. Hakemuksessa pyydetään usein samalla väliaikaisen maksu-, perintä- ja ulosmittauskiellon asettamista yrityksen kaikille veloille. Tämä siis pysäyttää erääntyneiden saatavien perintätoimet. Saneeraushakemuksen vireilletulo (=jättö oikeuteen) jakaa velat saneerausvelkoihin ja ns. uusiin velkoihin. Saneerausvelkoja ovat kaikki ne velat, jotka ovat syntyneet ennen saneerausmenettelyn vireille tuloa. Saneerausvelat ovat ”jumissa” saneeraukseen päässeessä yrityksessä, kunnes saneerausohjelma on vahvistettu. Tähän kuluu usein vähintään puoli vuotta.

Uskallanko sitten tehdä kauppaa saneerauksessa olevan yhtiön kanssa? Saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen syntyvät velat on maksettava sitä mukaan kuin ne erääntyvät. Jos saneerattavalle yritykselle toimitetaan tavaroita tai palveluita, on nämä uudet velat maksettava normaalisti ja niitä voidaan periä myös tavalliseen tapaan. Jos saneerausmenettely päättyy konkurssiin, on näillä saneerauksen aikaisilla saatavilla etuoikeus panttivelkojien jälkeen. Toki konkurssitapauksessa lopputulos riippuu pesän realisoinnin tuloksesta eli tietty varovaisuus on tarpeen.