2020 opetti pehmeitä arvoja, ovatko ne uusi normaali?

Kirjoitimme kirjamme viimeisiä sivuja huhtikuussa 2020, juuri kun koronavirus oli iskemässä koko iskuvoimallaan Suomeen. Nyt siitä on jo yhdeksän kuukautta, ja näemme jo selkeitä muutoksia käyttäytymisessämme, infrastruktuurissa ja ehkä arvoissammekin.

Pandemia on osoittanut, että järjestelmämme kykenee toimimaan hätätilanteessa, mutta se on myös tuonut esiin systeemien haavoittuvuuden. Eurooppa on tunnettu hyvin demokraattisten kansakuntien yhteenliittymänä, jossa kansalaiset saavat äänensä kuuluviin niin yritysten kuin valtioiden päätöksenteossa. Haasteena ovat kuitenkin hitaat päätöksentekomekanismit, uskalluksen puute ja takertuminen triviaaleihin yksityiskohtiin.

Kokemus ja riittävät ennakointitoimet ovat vahvaa valuuttaa murrostilanteiden hoitamisessa, myös nyt koronaviruspandemian aikana. Myös yritysten hallituksissa tulee olla henkilöitä, jotka ovat menestyksellä hoitaneet muutosjohtajan roolissa haastavia murrostilanteita ja selättäneet kriisejä; kokemuksesta on hyötyä. Ei ole silkkaa sattumaa, että korkean profiilin yritysjohtajat tai johtavat poliitikot ovat keski-iältään hieman kollegoitaan varttuneempia.

Yrityskulttuuri ja arvomaailmamme
saattavat muuttua pysyvästi

Viruksen aiheuttama massiivinen muutos voi hyvinkin saada aikaan sen, että astumme yhdellä harppauksella uuteen aikakauteen ja niin yrityskulttuurimme kuin arvomaailmamme perusteet on nyt mietittävä uusiksi. Meidän on pystyttävä näkemään ja kohtaamaan tosiasiat ja suunnittelemaan tulevaisuutta niiden pohjalta. Valeuutisia (fake news) esiintyy valitettavasti edelleenkin. Tieteellä ja oikealla tiedolla on tärkeä merkitys niiden torpedoimiseksi. Jo nyt olemme vakavoituneet ystäviemme sosiaaliseen mediaan lähettämien viestien äärellä: ”Tämä ei ole leikin asia, älä tee tällä businesta muiden kustannuksella”, ”Tämä on nyt syytä ottaa tosissaan, älä vitsaile tällä tilanteella”.

Digiloikka – uusi normaali

Toimintatavat muuttuivat pakon sanelemana jo kuukaudessa. Koska ihmisten läheistä kanssakäymistä on koronaviruksen takia pitänyt erityisesti välttää, on selvää, että robotiikkaan ja automatisoituihin toimintoihin pohjaava suuntaus on ottanut hetkessä aimo loikan. Netflix on heikentänyt resoluutiotaan voidakseen jakaa kaistaa kaikille uusille asiakkailleen, ruokaverkkokaupoissa on päästy todistamaan ennennäkemätöntä kasvupiikkiä. Teams ja Zoom -tyyppiset alustat ovat kaikkien, myös ei-digi- ihmisten käytössä. Tämä on ollut jo muutenkin suuntauksena, ja nyt koronavirus vain kiihdyttää tätä kehityssuuntausta. Toimistoelämä palavereineen sekä työmatkaliikenne jäivät kertaheitolla unholaan – onkohan entiseen enää paluuta?

Monille, varsinkin pienille yrityksille koronakriisi on yhtä kuin katastrofi: liiketoiminta hiipuu ja jää pakon edessä tauolle, jopa loppuu, ja henkilöstöä joudutaan lomauttamaan tai irtisanomaan. Samanaikaisesti tarvitaan lisää esimerkiksi terveydenhuollon henkilöstöä.

Koronapandemian jälkeinen aika eroaa varmasti ajasta ennen kriisiä. Koko tilanne on yhtä disruptiota. Monet liiketoimintamallit rukataan uuteen uskoon, mikä edellyttää myös tarvittavan osaamispääoman uudelleenanalysointia.

Tulevaisuudessa etätyö ja -kokoukset ovat normaaleja tapoja tehdä työtä. Etäjohtaminenkin yleistyy, ja liiketoiminta muuttuu entistä ekologisemmaksi.

Keskeiseksi haasteeksi nousevat:

• yhteisöllisyyden ylläpitäminen
• henkilöstön hyvinvoinnista ja toimintakyvystä huolehtiminen

Koronakurimuksen jälkeen tarvitsemme maassamme ehdottomasti turvallisuuden tunnetta, jotta ihmiset uskaltaisivat kohdata tulevaisuuden, perustaa perheen ja investoida omaan koulutukseensa.

Olisiko niin, että ”soft is a new hard”, toivotaan niin.