Neuvontapalvelut: Mitä tehdä, kun asiakas jättää laskun maksamatta?

Artikkelissa käsitellään ensin vapaaehtoisen perinnän keinoja, joita voidaan käyttää silloin, kun saatavaa ei ole perustellusti riitautettu. Riitaisen saatavan periminen edellyttää oikeudellista perintää, jota käsitellään jäljempänä.

Maksumuistutukset

Perinnän ensimmäisessä vaiheessa velalliselle lähetetään tyypillisesti muutama maksumuistutus. Maksumuistutus on vapaamuotoinen ilmoitus siitä, että lasku on erääntynyt. Ensimmäinen muistutus voidaan lähettää saatavan eräännyttyä. Muistutuksesta voidaan periä velalliselta enintään 12 euroa. Uudesta maksullisesta muistutuksesta saa vaatia kuluja vain, jos edellisen lähettämisestä on kulunut vähintään kymmenen päivää.

Perintätoimiston käyttö ja maksuvaatimus

Jos maksumuistutukset eivät tehoa, saatava siirretään tyypillisesti perintätoimiston perittäväksi. Perintätoimiston käyttäminen ei ole pakollista, mutta lähtökohtaisesti se on suositeltavaa. Usein velalliset reagoivat perintätoimiston kirjeisiin tehokkaammin ja lisäksi ammattimaisen perintätoimiston käyttäminen säästää aikaa ja varmistaa, että prosessi menee oikein. Koska perintälain mukaan velallisen on korvattava perinnästä aiheutuvat kohtuulliset kulut, käytännössä vapaaehtoisen perinnän kohtuulliset kulut tulevat siis lähtökohtaisesti velallisen maksettavaksi. Mikäli velallinen on pysyvästi maksukyvytön, perintäkuluja voi jäädä velkojan maksettavaksi.

Vapaaehtoista perintää ei saa jatkaa, jos velallinen riitauttaa saatavan.

Perintätoimiston on lähetettävä velalliselle perintälain 5 b § mukainen maksuvaatimus. Maksuvaatimus lähetetään käytännössä aikaisintaan 10 päivän kuluttua edellisestä maksumuistutuksesta. Maksuvaatimuksesta saa vaatia perintälain mukaan velalliselta perintäkuluina saatavan määrästä riippuen pääsäännön mukaan enintään 50–110 euroa. Perintälain 5 b § mukaista maksuvaatimusta ei tarvitse lähettää, jos yritys perii saatavaa itse ilman perintätoimistoa.

Tratta eli julkisuusuhkainen maksukehotus

Perintätoimisto voi lähettää velalliselle tratan eli julkisuusuhkaisen maksukehotuksen kun velalliselle on lähetetty maksumuistutus, jossa on annettu vähintään kymmenen päivän määräaika maksamiselle tai huomautusten esittämiselle, ja määräaika on päättynyt. Tratta on kirjallinen maksukehotus, jolla vaaditaan erääntynyttä maksua määräajassa sillä uhalla, että kehotuksen noudattamatta jättäminen julkaistaan tai merkitään luottotietorekisteriin. Trattaa saa käyttää vain erääntyneen, selvän ja riidattoman saatavan perimiseksi. Tratan teho perustuu siihen, että jos velallinen ei maksa, tratta voidaan protestoida eli julkaista tai merkitä luottotietorekisteriin, mikä heikentää velallisen luottotietoja ja luotonsaantimahdollisuuksia. Tratan saa julkaista tai ilmoittaa merkittäväksi luottotietorekisteriin aikaisintaan 14 päivän kuluttua sen lähettämisestä. Tratan protestointi tapahtuu käytännössä luottotietoyhtiön kautta perintätoimiston avulla. Velkoja toimittaa yleensä tarvittavat tiedot perintätoimistolle, joka huolehtii tratan lähettämisestä ja sen mahdollisesta protestoinnista luottotietoyhtiölle. Tratan käytöstä saa perintälain mukaan saatavan määrästä riippuen periä velalliselta enintään 110–155 euroa.

Tratta soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa perittävä saatava on suhteellisen pieni eikä velallisella ole ennestään maksuhäiriömerkintöjä. Tällöin protestoinnin aiheuttama julkisuus voi kannustaa velallista maksamaan saatavan nopeasti. Suurempien saatavien kohdalla tratta ei kuitenkaan välttämättä ole tarkoituksenmukaisin perintäkeino, sillä velallinen ei välttämättä kykene suorittamaan koko saatavaa lyhyessä määräajassa, ja protestointi voi johtaa siihen, että myös muut velkojat ryhtyvät perimään omia saataviaan. Perintätoimisto voi auttaa arvioimaan, onko tratan käyttö järkevää.

Vapaaehtoisen perinnän rajat

Edellä kuvatut keinot ovat niin sanottua vapaaehtoista perintää. Vapaaehtoista perintää ei saa jatkaa, jos velallinen riitauttaa saatavan ja esittää riitauttamiselle perusteen, joka ei ole selvästi merkityksetön.

Oikeudellinen perintä

Mikäli vapaaehtoinen perintä ei tuota tulosta tai velallinen riitauttaa saatavan, saatavaa voi periä oikeudellisen perinnän kautta. Oikeudellisen perinnän palveluita kannattaa tiedustella perintäyhtiöiltä, asianajotoimistoilta tai lakiasiointoimistoilta. Ennen oikeudelliseen perintään ryhtymistä kannattaa verrata saatavan suuruutta aiheutuviin kuluihin.

Oikeudellinen perintä tarkoittaa käytännössä yleisimmin haastehakemuksen tekemistä käräjäoikeuteen täytäntöönpanoperusteen hankkimiseksi velan myöhempää ulosottoperintää varten.

• Jos saatava on kantajan käsityksen mukaan riidaton, haastehakemus voi olla suppea, niin sanottu summaarinen haastehakemus. Summaarisissa asioissa velallinen ei tyypillisesti vastaa haasteeseen lainkaan, tai myöntää saatavan määrän ja perusteen. Tällöin asia käsitellään kokonaan kirjallisessa menettelyssä ja lopputuloksena on yksipuolinen tuomio tai tuomio.
• Riitainen asia edellyttää laajan riita-asian haastehakemusta todisteineen.
• Jos vastaaja kiistää kanteen summaarisessa asiassa vedoten perusteeseen, jolla voi olla vaikutusta asian ratkaisemiseen, asian käsittely siirtyy tavanomaiseen riita-asian oikeudenkäyntimenettelyyn. Riitaantunut asia päättyy joko kirjallisen tai suullisen käsittelyn jälkeen tuomioon tai tietyissä tilanteissa myös yksipuoliseen tuomioon.

Yksipuolinen tuomio tai lainvoimainen tuomio velkomusasiassa johtaa yleensä maksuhäiriömerkintään velalliselle. Saatavaa ei kuitenkaan peritä automaattisesti, vaan velkojan tulee erikseen hakea saatavansa ulosottoa ulosottoviranomaiselta. Ulosottoviranomainen ulosmittaa velallisen omaisuutta ja tilittää kertyvät suoritukset velkojalle.

Konkurssiuhkainen maksukehotus

Myös konkurssiuhkaisen maksukehotuksen esittäminen voi olla yksi mahdollinen keino periä saatavia. Konkurssiuhkainen maksukehotus on konkurssilain mukainen menettely, jota voidaan käyttää selvien ja erääntyneiden saatavien perinnässä. Maksukehotuksessa velkojan on ilmoitettava saatavan määrä ja peruste sekä todettava, että velallinen voidaan hakea konkurssiin, mikäli saatavaa ei makseta viikon kuluessa maksukehotuksen tiedoksisaannista.

Velkoja voi käyttää konkurssiuhkaista maksukehotusta vain, jos saatava on selvä. Näin on esimerkiksi silloin, kun saatava perustuu lainvoimaiseen tuomioon tai on julkisoikeudellinen. Kehotus on annettava velalliselle tiedoksi todisteellisesti, esimerkiksi haastemiehen toimittamana. Konkurssiuhkaisesta maksukehotuksesta saa vaatia velalliselta perintäkuluina enintään 100 euroa sekä mainitun maksukehotuksen todisteellisesta tiedoksiantamisesta aiheutuvat todelliset kulut.

Konkurssihakemus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa maksukehotuksessa asetetun maksuajan päättymisestä. Konkurssiuhkaisen maksukehotuksen esittämisessä kannattaa käyttää juristia, joka voi myös arvioida, onko tällaisen maksukehotuksen esittämiselle ja menestymiselle edellytyksiä. 

Pihla Riipinen
juristi
Helsingin seudun kauppakamari
Neuvontapalvelut