Neuvontapalvelut: Milloin työnantajalla on sairausajan palkanmaksuvelvollisuus?

Sairausajan palkanmaksuvelvollisuus työsopimuslaissa

Työsopimuslain mukaan työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on oikeus sairausajan palkkaan. Vähintään kuukauden kestäneessä työsuhteessa työntekijällä on oikeus saada esteen ajalta täysi palkkansa sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun. Sairausajan palkanmaksuvelvoite jatkuu kuitenkin enintään siihen saakka, kun työntekijän oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan alkaa. Työehtosopimuksen perusteella sairausajan palkanmaksuvelvollisuus voi olla huomattavasti pidempi. Toisaalta työehtosopimuksen perusteella voi tulla myös rajoituksia sairausajan palkanmaksuvelvoitteeseen, esimerkiksi ensimmäinen poissaolopäivä voi olla palkaton. Maksettuaan työntekijälle sairausajan palkan laissa säädettyä pidemmältä ajalta, työnantajalla on oikeus saada työntekijälle sairausvakuutuslain tai työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan kuuluva päiväraha vastaavalta ajalta.

Jos työntekijän työsuhde on kestänyt alle kuukauden, työntekijällä on oikeus saada 1+9 arkipäivän ajanjaksolta 50 prosenttia palkastaan. Työsuhteen kesto lasketaan työnteon aloittamisesta. Näin ollen työntekijän sairastuessa työsopimuksen tekemisen jälkeen ennen kuin hän ehtii aloittaa työntekoa, sairausajan palkanmaksuvelvoitetta ei synny.

Luotettava selvitys

Vaikka laissa ei erikseen säädetä ilmoitusvelvollisuudesta, työntekijän on luonnollisesti ilmoitettava työkyvyttömyydestä johtuvasta poissaolostaan työnantajalle. Joissain työehtosopimuksissa työnantajan ohjeiden mukainen ilmoitus on erikseen mainittu sairausajan palkanmaksun edellytyksenä.

Työntekijän on pyydettäessä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestään, esimerkiksi lääkärintodistus. Lääkärintodistuksessa tulee olla tieto siitä, onko työkyvyttömyyden taustalla sairaus tai vamma; diagnoosi ja ICD-tautiluokituksen mukainen koodi; työkyvyttömyysaika ja työkyvyttömyyden toteamisen ajankohta; sekä lääkärintodistuksen antopäivä, lääkärin allekirjoitus, nimenselvennys ja yksilöintitunnus.

Kaikki ICD-tautiluokituksen mukaiset koodit eivät koske sairautta tai vammaa. Työkyvyttömyyden voi aiheuttaa esimerkiksi muu kuin sairauden hoitoon liittyvä toimenpide, kuten esteettinen kirurgia. Tällöin työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvoitetta. Arvioidakseen syntyykö sairausajan palkanmaksuvelvoitetta, on työnantajalla oikeus saada selvitys siitä, mikä työkyvyttömyyden aiheuttanut sairaus tai vamma on. Epäselvässä tilanteessa työnantaja voi vaatia työntekijää toimittamaan lisäselvitystä työkyvyttömyydestään ja sen perusteesta, sekä lähettää työntekijän kustannuksellaan nimetylle lääkärille.

Epäselvässä tilanteessa työnantaja voi vaatia työntekijää toimittamaan lisäselvitystä työkyvyttömyydestään.

Jos työntekijä ei halua, että sairausdiagnoosi tulee työnantajan tietoon, on työntekijällä lähtökohtaisesti oikeus palkattomaan poissaoloon sellaisen lääkärintodistuksen perusteella, josta diagnoositieto on jätetty pois, mutta työkyvyttömyys käy kuitenkin ilmi.

Työntekijän tuottamus

Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Lisäksi joidenkin työehtosopimusmääräysten perusteella työkyvyttömyyden aiheuttaminen kevytmielisellä elämällä voi johtaa siihen, ettei palkanmaksuvelvoitetta ole.

Kynnys sairausajan palkan epäämiseen työntekijän tuottamuksen perusteella on kuitenkin korkealla. Lähtökohtaisesti työntekijä voi esimerkiksi vapaa-ajallaan harrastaa vaarallisiakin lajeja, joissa on ilmeinen loukkaantumisriski, kunhan hän noudattaa lajin sääntöjä ja ohjeita turvallisuuteen liittyen. Työkyvyttömyysaikana työntekijän on vältettävä sellaista toimintaa, joka voisi haitata hänen toipumistaan. Jos työnantaja ei pysty osoittamaan, että työntekijä olisi omalla toiminnallaan aiheuttanut työkyvyttömyyden tai pitkittänyt paranemistaan, ei työnantaja voi jättää sairausajan palkkaa maksamatta vedoten työntekijän tuottamukseen.

Reetta Riihimäki
juristi
Neuvontapalvelut
Helsingin seudun kauppakamari