Neuvontapalvelut: Tuotteiden markkinavalvonta ja sääntely EU:ssa

Tuotteiden markkinavalvonta tarkoittaa, että viranomaiset varmistavat, että  markkinoille saatetut tuotteet täyttävät EU-lainsäädännön vaatimukset. Markkinavalvonnalla tehostetaan EU:n sisämarkkinoita ja vastataan niihin haasteisiin, joita kolmansista maista verkkokaupan kautta tai muuten EU-alueelle päätyvät vaatimustenvastaiset tuotteet voivat aiheuttaa. Tarkoituksena on suojella muun muassa terveyttä, turvallisuutta, ympäristöä, omaisuutta ja yleistä etua. Tuotteet voivat olla turvallisuusriski käyttäjälleen, ja EU-sääntelyn noudattamatta jättämisestä saattaa aiheutua kilpailuetua EU-alueen ulkopuolelle sijoittuneille toimijoille. 

EU:n markkinavalvonta-asetus koskee suurinta osaa niistä 70:stä tuotesektoreista, joista on yhdenmukaistettua EU-sääntelyä. 

Markkinavalvontaa tehdään kansallisesti, mutta myös yhteistyössä muiden maiden kanssa. Suomessa markkinavalvonta on järjestetty tuotesektorikohtaisesti eri markkinavalvontaviranomaisten tehtäväksi. Jokaista tuotetta ei tarkasteta, vaan markkinavalvonta perustuu riskinarviointiin ja on usein jälkikäteistä. 

Markkinavalvonta käytännössä

Viranomaiset noudattavat riskiperusteista lähestymistapaa, jossa valvontatoimenpiteet suunnataan ensisijaisesti tuotteisiin tai tuoteryhmiin, joiden riskitaso on korkein tai joiden mahdolliset haittavaikutukset ovat merkittävimmät. Resurssien tarkoituksenmukainen kohdentaminen on edellytys. Markkinavalvonta kohdistuu siis vain hyvin rajattuun osaan myynnissä olevista tuotteista.

Markkinavalvonta jakautuu proaktiiviseen ja reaktiiviseen valvontaan. Proaktiivisella valvonnalla tarkoitetaan ennalta suunniteltuja toimia, joita toteutetaan valvontasuunnitelmien mukaisesti fyysisissä toimipaikoissa, digitaalisissa myyntikanavissa sekä kansallisissa ja kansainvälisissä valvontahankkeissa. Viranomaisella on tarvittaessa myös oikeus hankkia tuotteita tutkittavaksi valehenkilöllisyyteen turvautuen.

EU-tason tuotesääntely ja siihen liittyvä muu lainsäädäntö lisääntyy ja monimutkaistuu. 

Reaktiivinen valvonta käynnistyy ulkoisen herätteen perusteella. Tällaisia voivat olla tuotteisiin liittyvät vaaratilanteet, muiden viranomaisten ilmoitukset tai kuluttajien ja muiden yhteydenotot. 

Markkinavalvontaa tehdään tuotteelle ja tilanteelle tapauskohtaisesti soveltuvin keinoin. Esimerkiksi tarkastamalla asiakirjoja tai toimipaikkoja ja tekemällä laboratoriotestejä. Jos markkinavalvontaviranomainen päättää valvonnassa testauttaa tuotteen, tehdään yleensä osittaistestaus, joka keskittyy ennalta määritettyihin tuotteen ominaisuuksiin. Markkinavalvontatestaus voidaan toteuttaa noudattaen soveltuvaa eurooppalaista harmonisoitua testausstandardia tai muuta sopivaa standardia tai menetelmää. 

Jos valvonnassa havaitaan vaatimustenvastainen tuote, viranomainen vaatii talouden toimijaa, esimerkiksi maahantuojaa, myyjää,  korjaamaan tilanteen määräajassa. Jos toimija ei tähän ryhdy, viranomainen voi hallinnollisilla päätöksillä kieltää tuotteen myynnin, määrätä sen poistettavaksi markkinoilta tai käynnistää palautusmenettelyn.

Päätösten tehosteeksi voidaan määrätä uhkasakko. Lisäksi viranomaisella on pääsääntöisesti oikeus periä yritykseltä tai muulta talouden toimijalta tuotteen hankintahinta ja testauskustannukset, jos vaatimustenvastaisuus on merkittävä, sekä määrätä seuraamusmaksu yleisen tuoteturvallisuusasetuksen velvollisuuksien rikkomisesta.

Jälkivalvonnassa viranomainen varmistaa, että vaaditut korjaavat toimet on toteutettu, ja varoittaa tarvittaessa kuluttajia vaarallisesta tai vaatimustenvastaisesta tuotteesta.

Tulli toimii Suomessa viranomaisena, joka vastaa EU:n markkinoille tulevien tuotteiden ulkorajavalvonnasta. Valvonta on jatkuvaa ja siihen sisältyy myös erityisiä valvontaprojekteja.  Tulli pysäyttää tuotteen tai tavaraerän tullausprosessissa riskianalyysin pohjalta tai jos tuotteen vaatimustenmukaisuutta muuten perustellusti epäillään. Pysäytetyille tuotteille tehdään tarkastukset, ja tarkastusehtojen täyttyessä Tulli keskeyttää tuotteen luovutuksen ja ilmoittaa asiasta toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle. Tällä on neljä päivää aikaa päättää, pidetäänkö keskeyttäminen voimassa jatkoselvityksiä varten vai vapautetaanko tuote. 

Tulli toimii Suomessa myös esimerkiksi kemikaalien, kosmeettisten valmisteiden, biosidien, lelujen ja kuluttajakäyttöön tarkoitettujen tavaroiden markkinavalvontaviranomaisena.

Suomen markkinavalvontastrategia 2026-2029

EU:n jäsenvaltiot laativat kansalliset markkinavalvontastrategiansa vähintään neljän vuoden välein. Suomen markkinavalvontastrategia 2026–2029 Suomen markkinavalvontastrategia 2026–2029 | Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) sisältää tavoitteet ja toimenpiteet kansallisen markkinavalvonnan sekä markkinavalvontaviranomaisten välisen yhteistyön aikaansaamiseksi kansallisesti ja EU-tasolla.

Suomen strategian painopistealueet ovat

1. Vaikuttava valvonta – oikein kohdennetut toimet oikeaan aikaan
2. Kestävä kehitys ja teknologinen murros – valvontaa muuttuvassa tuotemaailmassa
3. Tiedon hyödyntäminen ja tuottaminen – tiedolla vaikuttavampaa markkinavalvontaa
4. Digitaalinen kaupankäynti – tehokasta valvontaa digitaalisilla markkinoilla

Strategia kattaa niiden tuotteiden markkinavalvonnan, joihin sovelletaan markkinavalvonta-asetusta, ja yleisen tuoteturvallisuusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden ja tiettyjen muiden tuotesektorien markkinavalvonnan. Strategia ei koske elintarvikeketjua eikä lääkkeitä.

Markkinavalvontastrategian sivulla 26 on lista markkinavalvontaviranomaisista, niiden valvomista tuoteryhmistä sekä kyseisiä viranomaisia ohjaavista tahoista.

Sivulla 42 liitteen 3 taulukossa 3 on lueteltu markkinavalvonta-asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuotesektorit ja niitä koskevat tuotesäädökset. Kansalliseen markkinavalvontastrategiaan sisällytetyt, markkinavalvonta-asetuksen soveltamisalan ulkopuoliset tuotesäädökset on listattu liitteessä 4. 

Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa markkinavalvonta-asetuksen kansallisen täytäntöönpanon koordinoinnista, ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) Fipoint-yhteyspiste toimii markkinavalvonnan yhteyspisteenä. 

Säädösympäristö kehittyy

EU-tason tuotesääntely ja siihen liittyvä muu lainsäädäntö lisääntyy ja monimutkaistuu. 

EU:n markkinavalvonta-asetus (EU) 2019/1020 Asetus – 2019/1020 – EN – EUR-Lex koskee suurinta osaa tuotesektoreista, joista on yhdenmukaistettua EU-sääntelyä, kun taas vastavuoroista tunnustamista koskeva asetus (EU) 2019/515Asetus – 2019/515 – EN – EUR-Lex soveltuu niihin tuotteisiin, joiden sääntelyä ei ole EU-tasolla yhdenmukaistettu.Lisäksi yleinen tuoteturvallisuusasetus (EU) 2023/988 (GPSR)  Asetus – 2023/988 – EN – EUR-Lex koskee kuluttajille tarkoitettuja tuotteita, joihin ei sovelleta erityistä EU:n turvallisuuslainsäädäntöä. Ks. tästä Safety Gate: the EU rapid alert system for dangerous non-food products   Suomessa kuluttajatuotteiden markkinavalvontaviranomaisista säädetään laissa kuluttajatuotteiden turvallisuudesta (184/2025) Laki kuluttajatuotteiden turvallisuudesta | 184/2025 | Lainsäädäntö | Finlex

Uudempia, perinteisen tuoteturvallisuussääntelyn rinnalla huomioitavia EU-tason säännöksiä ovat esimerkiksi tekoälyasetus AI Act, 2024/1689 Regulation – EU – 2024/1689 – FI – EUR-Lex ja  kyberturvallisuusasetus digitaalisia elementtejä sisältäville tuotteille (EU) 2024/284710 (CRA) Regulation – 2024/2847 – FI – EUR-Lex. 

Ekosuunnitteluasetukseen (EU) 2024/1781 (ESPR) Regulation – EU – 2024/1781 – FI – EUR-Lex perustuva digitaalinen tuotepassi (Digital Product Passport, DPP) otetaan käyttöön vaiheittain useissa säädöksissä. Tavoitteena on parantaa tuotteita koskevan tiedon saatavuutta, jäljitettävyyttä ja vertailtavuutta sekä edistää kiertotaloutta ja kestävää kulutusta. Ympäristökestävyyttä, energiatehokkuutta ja kiertotaloutta edistävät myös mm. akkuasetus (EU) 2023/1542 Asetus – 2023/1542 – FI – EUR-Lex, kriittisten raaka-aineiden asetus (EU) 2024/1252 (CRMA) Regulation – EU – 2024/1252 – FI – EUR-Lex ja pakkaus- ja pakkausjäteasetus (EU) 2025/40 (PPWR)  Asetus – EU – 2025/40 – FI – EUR-Lex, rakennustuoteasetus (EU) 2024/31101 (CPR) Regulation – EU – 2024/3110 – FI – EUR-Lex  ja Suomen jätelain 646/2011  Jätelaki | 646/2011 | Lainsäädäntö | Finlex muutokset. 

Yrityksille sääntelyn lisääntyminen tuo mukanaan haasteita, mutta myös mahdollisuuksia pidemmällä tähtäimellä. Yrityksiltä edellytetään vaatimustenmukaisuuden hallintaa, saatavilla olevaa tuotetietoa ja elinkaariajattelua, vastuuketjujen läpinäkyvyyttä ja joissain tapauksissa raportointia. Komission soveltamisohjeiden saaminen saattaa kestää ja standardointi ei aina pysy teknologian kehityksen vauhdissa, mikä voi johtaa tulkintaeroihin ja epäselvyyksiin käytännössä. Selkeä ja ennakoitava sääntelykehys voi parantaa markkinoiden toimivuutta, tukea reilua kilpailua, edistää turvallisuutta ja ympäristövastuullisuutta, mutta kokonaisuuden haltuunotto ja siirtymä vaativat panostusta. 

Maija Kärkäs
juristi
päällikkö, Enterprise Europe Network
Neuvontapalvelut
Helsingin seudun kauppakamari

Tutustu kaikkiin kansainvälistymispalveluihimme – me autamme