Mitä ydinkeskustan elinvoima tarkoittaa poliitikoille ja päättäjille?

Helsingin keskustan elinvoiman parantaminen on varmasti kaikkien alueen vaikutuspiirissä toimivien tavoite. Yritysten näkökulmasta yksi keskeinen mittari on, miten paljon palveluita ja tavaroita ydinkeskustassa ostetaan ja kulutetaan. Ikävä kyllä mittarit ovat, ja olivat jo ennen koronaa, punaisella: ydinkeskustan elinvoima on heikompi kuin koskaan.

Vuoden 2022 tilastojen mukaan Aleksin alueella vähittäiskaupan osuus koko seudun liikevaihdosta on laskenut vuodesta 2020 alkaen jyrkemmin kuin 2010-luvulla. Hotelli- ja ravintolatoiminta saavutti vuoden 2022 lopussa lähes koronaa edeltäneen tason, mutta hitaammin kuin keskustan ulkopuoliset alueet. Yrityksissä ja toimialoissa on eroja, mutta tällä hetkellä ydinkeskustassa hyvin monelta yritykseltä ja toimipaikalta puuttuu liikevaihdosta ja asiakkaista 20–30 prosenttia.

Helsingin seudun kauppakamari korosti ennen liikennejärjestelmäsuunnitelman lautakuntakäsittelyä muun muassa seuraavia pointteja:

• Esplanadin kokeilun ensimmäiset vaikuttavuusarviot valmistuvat syyskuussa: eikö olisi järkevää odottaa niiden tuloksia ennen kuin tehdään uusia päätöksiä ydinkeskustan liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelun osalta?
  
  
• Suunnitelmat huoltotunnelin kehittämisestä ovat ehdottomasti kannatettavia. Silti kuluu aikaa ennen kuin tiedetään, pystytäänkö tarvittava jakelu- ja huoltoliikenne hoitamaan sen kautta. Henkilöautoliikenteen pääsy idästä tunneliin ja Kluuvin parkkihalliin on varmaan mahdollista, mutta se ei yksin riitä, mikäli kaikkiin parkkihalleihin ei ole pääsyä sekä idästä että lännestä.
  
  
• Kaivokadun muuttaminen joukkoliikennekaduksi heikentää ydinkeskustan saavutettavuutta. Miten huoltoliikenne saadaan ilman Kaivokatua sujuvaksi (vaikka huoltotunneli tulisikin käyttöön) ja hotellit keskustassa ja satamat saavat asiakkaansa liikkumaan sujuvasti ydinkeskustaan ja sieltä pois?
  
  Kauppakamari ei ole eniten huolissaan siitä, pääsevätkö kulosaarelaiset jatkossa Lauttasaareen suoraan kaupungin läpi, vaan siitä, miten tavarantoimitukset ja koteihin ja toimistoihin suoritettavat palvelut sekä lentokentän kautta saapuvat pääsevät perille ydinkeskustassa.
  
  
• Esplanadin pitäminen yksin poikittaisliikenteen 1+1-kaistaisena pääväylänä heikentää ydinkeskustan saavutettavuutta. Lisäksi ratkaisu on erittäin herkkä pienillekin poikkeamille liikenteessä.
  
  
• Päätösten valmistelusta puuttuvat riittävät vaikuttavuusarviot, joissa olisi otettu huomioon esimerkiksi huolto- ja jakeluliikenteen tarpeet, kuultu alueella toimivia yrityksiä ja tarkasteltu keskustan isojen yhtäaikaisten katu- ja infrahankkeiden yhteisvaikutusta keskustan saavutettavuuteen.
  

Yritysten ja elinkeinoelämän esittämät näkökannat ovat näkyneet ydinkeskustan asioiden valmistelussa perin vähän. Tai kuuleminen on tapahtunut siinä vaiheessa, kun päätökset on tehty, kuten Esplanadin kokeilun osalta tapahtui. Tämä turhautuminen on jaettu kokemus elinkeinoelämän edustajilla Helsingin kaupungin ja elinkeinoelämän HELY-ryhmässä sekä yritysten edustajilla, jotka ovat olleet mukana erilaisissa tapaamisissa virkamiesten ja poliittisten päättäjien kanssa. Peukutuksen arvoinen asia loppumetreillä oli se, että ennen ydinkeskustan liikennejärjestelmän valmisteluperiaatteiden linjausta poliittiset päättäjät olivat valmiita aktiivisesti kuulemaan yritysten näkökantoja, joista osa päätyi mukaan lopulliseen päätökseen.

Millainen sitten on elinvoimainen Helsingin ydinkeskusta? Asiaa käsiteltiin HELY-ryhmän kokouksessa 28.8., jonka esityslistalla oli seuraava kohta: “Kaupungin ja elinkeinotoimijoiden yhteinen tahtotila ydinkeskustan kehittämisestä: valmistelun käynnistäminen”.

Listakohdan keskustelussa syntyi se käsitys, että kaupunkiympäristötoimialalle tavoitteet ja tahtotila näyttivät olevan hyvin selvillä, mutta kaupungin ryhmään asettamat muut edustajat eivät yhtyneet niihin. Jos näin on, tuskin elinkeinoelämäkään voi tätä tahtotilaa tietää ja olla täysillä mukana toteutuksessa. Toki kaupungin tahtotilaa on kuvattu muun muassa ydinkeskustan maankäytön kehityskuvassa, maankäytön elinkeinopoliittisissa tavoitteissa ja kaupunkistrategiassa, mutta niissäkin painotukset ovat vahvasti liikenteen ja maankäytön kehittämisessä.

Poliitikot käyttävät valtaa, joka heille luonnollisesti kuuluu. Demokratiassa tehtyihin päätöksiin sopeudutaan, olivatpa ne huonoja tai hyviä. Olisiko nyt kuitenkin aika pysähtyä ja avata keskustan yrityksille, asukkaille ja muille käyttäjille sitä, millaista elinvoimaista ydinkeskustaa päättäjät tavoittelevat? Ei tunnu olevan selvää kovin monelle, mitä elinvoima konkreettisesti tarkoittaa, miten muutos toteutetaan ja kuka ja mikä taho muutosta johtaa. Kun tiedetään jaettu yhteinen tavoite, voidaan myös valita oikeat keinot ja seurantamittarit.

Markku Lahtinen
johtaja
Vaikuttamistyö
Helsingin seudun kauppakamari
X: Markku Lahtinen (Fondeo)