Asumisen laatu ja asuntosuunnittelu keskiössä alue- ja asuntoasiain valiokunnassa

Miten asumisen laatuun vaikuttavat sääntelyn asettamat reunaehdot, kuten esimerkiksi asuntotyyppijakauman ohjaaminen tai yksityiskohtaiset kaavamääräykset? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia kauppakamarin alue- ja asuntoasiain valiokunnan kokouksessa marraskuussa.

Keskustelua pohjustivat mielenkiintoisilla alustuksillaan arkkitehti Asko Takala Kirsti Sivén & Asko Takala Arkkitehdit Oy:stä ja hankekehitysjohtaja Tuukka Laitila SRV Yhtiöt Oyj:stä. Paneelikeskusteluun osallistuivat lisäksi yksikön päällikkö Tuomas Hakala Helsingin kaupunkiympäristön toimialalta sekä johtaja Antti Aarnio Sato Oyj:stä.

Takalan mukaan odotusten ja toiveiden kirjo on laaja – suurin osa ihmisistä tavoittelee kuitenkin helppoa elämää ja vaivatonta asumista. Yhteiskunta määrittelee laatua lukuisilla normeilla, jotka asettavat laadun minimitason. Lisäksi muun muassa asumismuodolla on vaikutusta laatutasoon: tuleeko asunto vuokrakäyttöön vai omistusasunnoksi. Takala piti tärkeänä asuntojen muuntojoustavuutta, kykyä vastata eri tilanteiden ja kohderyhmien tarpeisiin asunnon elinkaaren aikana. Pieni pinta-ala rajoittaa asunnon sopivuutta eri käyttäjille, kun taas väljemmät neliöt mahdollistavat useammalle sopivan asunnon suunnittelun.

Laitila piti selkeitä ja toimivia asuntopohjia asuntorakentamisen peruslähtökohtana. Vahvasti säännelty toimintaympäristö, kuten yksityiskohtainen asemakaavoitus, asettaa haasteita parhaiden ratkaisujen löytämiselle.

Helsingissä noin 80 % asuntokunnista on 1–2 henkilön talouksia ja trendi on nouseva, mutta silti kaupunki haluaa rajoittaa pienten asuntojen rakentamista. Laitila peräänkuulutti rakentamisen sääntelyyn joustavuutta: sen tulee luoda mahdollisuudet hyvälle ympäristölle ja asuntosuunnittelulle ja antaa markkinoiden hoitaa toteutuksen. Täydennysrakentamisen rooli tulee tulevaisuudessa kasvamaan, ja sitä pitäisikin edistää kaikin mahdollisin tavoin. Yhtenä selkeänä epäkohtana Laitila nosti esille Helsingin pysäköintinormit, jotka paikoitellen näyttävät ohjaavan aivan liiaksi kaupunkisuunnittelua.

Tuomas Hakala puolusti asemakaavojen tarkkuutta todeten, etteivät kaupungin tavoitteet muutoin toteudu. Asemakaavoituksen määrä ei ratkaise, vaan rakentamiskelpoisten tonttien riittävyys, mikä on haaste tällä hetkellä. Hän piti valmistuvia asuntoja keskenään hyvin samankaltaisina ja kaipasi monimuotoisempaa tuotantoa. Osa asunnon tarvitsijoista etsii erikoisempia ratkaisuja, mutta niitä ei markkinoilta löydy, koska tehdään turvallisesti keskivertoa.

Aarnio kaipasi myös joustavuutta sääntelyyn, jotta markkinoilla pääsisi syntymään vaihtelevaa tuotantoa.

Sääntely ajaa tekemään keskivertoja asuntoja. Aarnion mukaan asiakkaiden maksukyky määrittää asunnon kokoa. Pienten asuntojen pinta-ala on pienentynyt, mikä yhdessä yksityiskohtaisen asemakaavoituksen kanssa asettaa haasteita asuntosuunnittelulle. On vaikea suunnitella toiminnallisesti hyviä asuntoja, kun asemakaava edellyttää syvärunkoisia taloja.

Keskustelussa nostettiin esille muun muassa uusien alueiden palvelurakenne: liiketilojen sijoittaminen rakennusten kivijalkoihin ja hybridirakentaminen. Vaatimus kaupallisten tilojen varaamisesta asuintalojen kivijalkoihin pidettiin sinänsä ymmärrettävänä, mutta tilojen kysyntää haasteena. Pahimmassa tapauksessa tilat aiheuttavat ylimääräisiä kuluja asukkaille. Niiden käyttötarkoitukseen kaivattiin joustavuutta. Toisena vaihtoehtona pidettiin omistuksen eriyttämistä asunto-osakeyhtiöstä.