Julkishallinnon kilpailutuksiin tarvitaan tasavertaisuutta

Käytän esimerkkinä kielipalvelualaa, jota tunnen parhaiten ja jonka hankinnoissa on kyse vuosittain miljoonaluokan sopimuksista. Kielellinen tasavertaisuus, laadun painotus kilpailutuksissa hinnan ohella ja tulkkirekisterin tarve ovat asioita, joista pitäisi keskustella avoimemmin ja laajemmin julkisuudessa. Viime vuosien kilpailutuskäytäntö on kriisiyttänyt koko alan, mikä vaarantaa jopa kansalaisten oikeus- ja potilasturvaa, sillä koulutettujen ja kokeneiden tulkkien ja kääntäjien reservi ei kovasta hintakilpailutuksesta johtuen ole kunnolla käytössä, ja palvelujen laatu kärsii pahasti.

Kilpailutusten tasavertaisuudessa puutteita

Mielestäni tarjouksia ei ole mahdollista jättää täysin tasavertaisesti. Ajoittain tarjouspyynnöt ovat kuin suoraan räätälöityjä johtaville, ulkomaalaisomistuksessa oleville markkinajäteille, sillä tarjouspyyntöjen liikevaihtovaatimukset on usein asetettu niin korkeiksi, että vain muutama yritys Suomessa voi osallistua kilpailutukseen. Tällainen tulkkauskilpailutus oli esimerkiksi meneillään vuosi sitten (Helsinki, Vantaa, HUS ja Kerava), mutta se saatiin kaadettua markkinaoikeudessa. Yritykset, jotka voivat liikevaihtovaatimusten puolesta näihin osallistua, polkevat palkkoja ja hintoja, mutta pärjäävät suurten volyymien ansiosta. Työn tekijöihin – koulutettuihin tulkkeihin ja kääntäjiin – reilusti suhtautuvat pk-yritykset ovat kilpailutuksissa vaikeuksissa.

Tasavertaisuutta jarruttaa myös liian korkea vaatimus referensseistä tai väärin perustein päätetyt referenssit. Monessa kilpailutuksessa vaaditaan, että tarjoajalla on ollut muutama iso julkishallinnon kielipalveluasiakas vähintään kolmen vuoden ajan ja näille tuotettujen palvelujen pitää ylittää tietty suuri volyymi. Tämä karsii kilpailutuksesta laatuun panostavat eettisesti kestävät reilut pk-yritykset, jotka eivät ole voittaneet suuria tarjouskilpailuja. Uusilta kokeneita ammattilaisia työllistäviltä yrityksiltä tämä nostaa tien pystyyn kokonaan, vaikka niillä olisi suuri potentiaali ja erinomaiset tulkit ja kääntäjät.

Jotkin hanketahot ovat pyrkineet korjaamaan tarjouspyyntöjä niin, että hinta ei ole enää ainoa kriteeri. Useimmiten koulutus ja kokemus pisteytetään tai sitten tarjouspyynnössä rajataan valmiiksi, millaiset vaatimukset kieliasiantuntijoiden on täytettävä. Tämä on askel parempaan suuntaan. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että epäeettisesti toimivat yritykset laittavat tarjouksiinsa alan huippuammattilaisten tiedot ja CV:t sekä halvat hinnat ja voittavat kilpailutuksen, mutta eivät annakaan töitä tarjouksessaan nimeämilleen koulutetuille ammattilaisille, vaan epäpäteville, halvemmille tekijöille. Tämä aiheuttaa kentällä paljon kielellisiä väärinkäsityksiä ja lisätyötä sekä lisäkuluja yhteiskunnalle. Tämä aiheuttaa myös koulutettujen asiantuntijoiden työttömyyttä. Koulutukseen laitetut yhteiskunnan varat valuvat hukkaan.

Pahimmillaan ammattitaidottoman tulkin käyttäminen aiheuttaa lisätyön ja -kulujen lisäksi kärsimystä asianosaisille vaarantaen oikeus- ja potilasturvan. Näin voi käydä myös, jos asiakirjoja annetaan käännettäväksi epäpäteville kääntäjille.

Korjausliikettä nykykäytäntöön on onneksi nähtävissä. Esimerkiksi Poliisihallinnon viime kesän tulkkauskilpailutuksessa tulkkien tutkintovaatimukset oli ilmaistu selkeästi ja jokaisen tulkin tutkintotodistus oli liitettävä tarjoukseen. Tarjoajan piti pyytää myös kirjallinen lupa jokaiselta nimeämältään tulkilta ja sitoutua käyttämään vain nimeämiään ja Poliisihallituksen hyväksymiä tulkkeja.

Tulkkirekisteri lisäisi laatua

Kokeneet ja koulutetut tulkit kokoontuivat yhteen alkuvuodesta 2021. He päättivät alkaa taistella palvelujen laadun kohentamiseksi, verovarojen tuhlauksen lopettamiseksi ja kieliasiantuntijoiden työehtojen parantamiseksi. He vaativat Suomeen tulkkilakia ja tulkkirekisteriä. Niillä estettäisiin se, että kuka tahansa voi esiintyä tulkkina – eihän kuka tahansa saa harjoittaa lääkärin ammattiakaan eikä esiintyä virallisena eli auktorisoituna kääntäjänä. Arvokkaana tukena tässä taistelussa on Akavan erityisalojen Kielipalvelut ry sekä Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto (SKTL).

Suuri yleisö eli veronmaksajat ei aina ymmärrä, että tietyt kielipalvelut ovat lakisääteisiä ja maksetaan yhteisistä verovaroista. Tulkin ja kääntäjän työ on asiantuntijatyötä ja vaatii pitkän koulutuksen ja kokemuksen. Laadukkaat palvelut ovat kaikkien etu, koska ne sujuvoittavat viranomaisten työtä: Kielipalvelujen korkeat standardit ja hyvät käytännöt auttavat tarjoamaan parempaa palvelua asiakkaille ja julkishallinnolle sen varoja järkevästi käyttäen.

Laadukkaiden palvelujen tuottamiseksi kieliammattilaisten aktiiviryhmä perusti heti alkuvuonna 2021 oman kielipalveluyrityksen, Syntax Kielipalvelut Oy:n. Sen tulkit ja kääntäjät hallinnoivat yritystä itse, ja yritys on sataprosenttisesti kotimaisessa omistuksessa.

Nora Rutanen
hallituksen puheenjohtaja
Syntax Kielipalvelut Oy