Raideliikennehankkeet ovat kestävälle kaupunkikehitykselle suuri mahdollisuus

Kaupungistumiskehityksessä on ollut nähtävissä selkeä suunta, jossa investoinnit keskittyvät hyvin saavutettaviin liikenteen solmukohtiin ja hakeutuvat erityisesti raideliikenteen varteen.

Yksi tuoreimmista infrainvestoinneista on joulukuun alussa liikennöinnin aloittava Länsimetron toinen vaihe, joka tuo Espooseen viisi uutta metroasemaa. Tämän myötä 65 000 uutta asukasta tulee raideliikenteen piiriin ja samalla entistä tiiviimmin osaksi Etelä-Espoon ja Helsingin yhtenäistä työssäkäyntialuetta.

Panostukset raideliikenteeseen ovat olennaisen tärkeitä tavoiteltaessa hiilineutraalia liikennettä Suomessa vuoteen 2045 mennessä. Raideliikennehankkeet eivät kuitenkaan ole vain liikennehankkeita, vaan ne on viime aikoina nähty myös ennen kaikkea kaupunkikehittämishankkeina. Olemassa olevan kaupunkirakenteen tiivistäminen ja täydentäminen sekä voimakkaimman kasvun sijoittaminen keskuksiin raideliikenteen yhteyteen luovat maankäytölliset edellytykset kestävälle kaupunkikehitykselle. Tiiviissä kaupunkirakenteessa etäisyydet asumisen, työpaikkojen ja palveluiden välillä on mahdollista pitää lyhyinä ja raideliikenne tarjoaa sujuvan ja tehokkaan tavan liikkua kestävällä tavalla.

Kun raideliikennehanketta, kuten vaikkapa Länsimetron jatketta, tarkastellaan kestävän kaupunkikehittämisen hankkeena, nousee esille tarve edistää kestävyyttä laajasti eri näkökulmat huomioiden. Kasvun ja tiivistymisen myötä asemanseutuihin kohdistuu samanaikaisesti monentyyppisiä paineita ja tavoitteita. Asemanseutujen kaltaisissa monitoimijaympäristöissä erilaisia käyttäjätarpeita on kyettävä yhteensovittamaan uusin tavoin.

Kokonaiskestävyyden näkökulmasta ei riitä, että otetaan vähähiilisesti parhaat ja kustannustehokkaimmat ratkaisut käyttöön. Asemanseutuja tulee myös kehittää identiteetiltään omaleimaisina, kaupunkikuvallisesti viihtyisinä ja turvallisina sekä toiminnoiltaan sekoittuneina ja monipuolisina ympäristöinä, jotka huomioivat kattavasti eri käyttäjäryhmien tarpeet.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että liikkumisen virrat, viheralueet, rakennusten etäisyydet, äänimaisemat ja sisäpihat suunnitellaan niin, että ne ovat sopusoinnussa ihmisen ja ympäristön kanssa.

Luonnon tulee tuntua ja näkyä myös tiivistyvien keskusten kortteleissa, puistoissa ja virkistysreiteillä. Lähellä sijaitsevat palvelut, erilaiset harrastusmahdollisuudet ja yhteiset tapahtumat aktivoivat eri ikäisiä ja eri elämänvaiheessa olevia ihmisiä terveellä tavalla. Kun hyvä elämä on lähellä, se kannustaa ihmisiä liikkumaan kestävällä tavalla ja lisää halua viettää aikaa keskuksissa. Näin luodaan myös pohjaa yhteisöllisyydelle ja elinvoimaisuudelle keskuksiin, joiden luonne muuttuu oleellisesti rakentamisen myötä.

Riina Känkänen
Head of Substainability,
Ramboll Finland

Eero Salminen
Head of Department,
Substainable Urban Development,
Ramboll Finland