Mikä on sopimuksen indemnity-ehto?

Aina löytyy vastuutaho

Jos kaupan yhteydessä ei sovita erikseen vastuuasioista, jaetaan vastuuta tavarakaupassa esimerkiksi kauppalain perusteella. Kauppalain perusteella se osapuoli, jonka suorituksessa on ollut virhe joutuu korvaamaan toisen osapuolen vahingot. Vastuu toteutuu sopimusketjussa – jokainen ostaja ja myyjä hakee korvausta omalta sopimuskumppaniltaan. Vastuu pomppii sopimusketjussa taaksepäin, kunnes löytyy varsinainen vahingonaiheuttaja – esimerkiksi viallisen komponentin valmistaja. Sopimusketjut voivat usein olla pitkiä ja vastuun toteuttaminen tällä tavoin voi olla hidasta ja kallistakin. Vastuun määräkin voi olla yllätys.

Kaupan kahden osapuolen välillä vastuiden mieltäminen ja niihin varautuminen on vielä suhteellisen selvää. Yleensä myyjä pyrkii rajaamaan vastuutaan johonkin enimmäismäärään ja sulkemaan välilliset vahingot (esimerkiksi saamatta jäänyt voitto) pois korvauksista. Tällöin puhutaan perinteisistä vastuunrajoitusehdoista. Niissä ajatuksena on sulkea pois toisen osapuolen vastuuta.

Hankalampaa on mieltää millaisia vaatimuksia kolmannet tahot voivat esittää. Esimerkiksi myytäessä tietokoneohjelman lisenssejä voi kolmas taho väittää että ohjelmassa on käytetty luvatta sen omistamia osia. Miten tällöin toteutetaan korvausvastuu?

Ehdolla varaudutaan kolmannen osapuolen korvausvaatimuksiin

Kolmannen osapuolen vaatimuksiin pyritään sopimuksissa varautumaan niin sanotulla indemnity-ehdolla. Ajatuksena on sopia ennakolta miten toimitaan, jos kolmas osapuoli esittää korvausvaateen. Ehtoa voisi kuvata vastuuriskien hallintamekanismiksi.

Sopimuskumppanilta, etenkin kansainvälisessä kaupassa, voi tulla hyvinkin pitkälle meneviä ehdotuksia toisen osapuolen vastuusta. Esimerkiksi voidaan edellyttää että suomalainen ohjelmapalveluyritys vastaa, jos englantilainen matkanjärjestäjä joutuu korvaamaan englantilaiselle kuluttajalle suoria ja epäsuoria vahinkoja englantilaisessa tuomioistuimessa. Jotta kaupat syntyisi joudutaan yleensä vastuuta ottamaan, mutta sen tulisi olla hallittua vastuunottoa.

Alihankintayritys voi esimerkiksi joutua ottamaan vastuulleen indemnity-ehdossa päämieheensä kohdistuvat loppukäyttäjien vaatimukset ja maksamaan loppukäyttäjille kuuluvat korvaukset. Alihankkijan on tällöin syytä pidättää oikeus osallistua vaatimusten käsittelyyn ja päästä päättämään vaatimusprosessia koskevista asioista suhteessa loppukäyttäjiin. Vastuun määrä pitäisi pystyä rajamaan alihankkijan mahdolliseksi kantaa. Hyödyllistä on myös sopia millaisiin käytännön toimiin ryhdytään vahingon rajaamiseksi ja kumpi ne tekee.

Indemnity-ehdossa siis määritellään missä tapauksissa ja minkä suuruisena sopimusosapuoli maksaa toiselle tämän taas kolmannelle suorittaman vahingonkorvauksen.

Ehto on aina räätälöitävä sopivaksi

Ehto yleensä alkaa sopimuksessa seuraavasti : ”Company A shall indemnity company B and hold company B harmless from and against any and all damages and liabilities arising from …”. Ehdon jatko onkin tarkemman miettimisen paikka, eikä sitä kannata kopioida sellaisenaan jostain mallisopimuksesta. Ehto on muokattava soveltuvaksi kyseiseen sopimussuhteeseen, molempien sopimusosapuolten on ymmärrettävä se samalla tavalla ja vastuunjaon oltava kohtuullista molemmille. Ehdon on sovittava myös sopimukseen kokonaisuutena – on syytä varmistaa ettei muualla sopimuksessa ole sen kanssa ristiriidassa olevia sopimuskohtia.

Indemnity-ehdot voivat edellyttää konsultointia vakuutusyhtiön kanssa. Yrityksen normaaleihin vastuuvakuutusehtoihin sisältyy yleensä rajoitusehto, jonka mukaan vakuutus ei korvaa sopimukseen perustuvaa vastuuta. Tämän vuoksi sopijapuolen on syytä selvittää oman vastuuvakuutuksensa kattavuus. Oman vastuuvakuutusyhtiön kanssa onkin syytä käydä läpi oman liiketoiminnan rakenne ja sopimussuhteet, joiden perusteella vakuutuksen kattavuus tulee sopia tarvittavan laajuiseksi.

Marko Silen
johtaja
Helsingin seudun kauppakamari