Olemme viimeinen sukupolvi joka voi tehdä asioille vielä jotain!

Vaikka globaaliset talousasiat olisivat keskusteluiden kärkenä, nousevat esille myös alueelliset tarpeet ja henkilökohtaiset näkemyksemme asioista.

Huomisen taistelukenttänä toimivatkin vastakkainasettelut:

• Globalistit versus Nationalistit,
• Keskus versus Alueet,
• Tulevaisuus versus Menneisyys.

Muun muassa digitaalisuus ja maahanmuutto sekä Kiinan talous punnitaan ja tulkitaan näiden suureiden kautta.

Yksinkertainen metafora auttaa ymmärtämään käynnissä olevaa kehitystä. Jos tänään internet on golfpallon kokoinen, huomenna se on auringon kokoinen. Valtava määrä uudenlaista dataa on saatavilla. Siihen sisältyy ennennäkemättömiä mahdollisuuksia kehittää omaa elämäämme, yritystoimintaa ja yhteiskuntaa.

 Logistiikan muutoksesta Aaltonen siteerasi Arthur Schopenhaueria
– Jokainen totuus kulkee kolmen vaiheen kautta. Ensin sille nauretaan. Toiseksi sitä vastustetaan väkivaltaisesti. Kolmanneksi se hyväksytään itsestäänselvyytenä.

Jatkuvuus vai yllätyksellisyys

Innovaatioiden osalta olemme lähtökohtaisesti auttamattoman myöhässä. Innovaatioprosessimme perustuu ilmiöiden kilpailuttamiseen, joista valitsemme parhaat mallit toteutukseen. Tämän jälkeen arvioimme toteutuksia ja laadimme kehittämisehdotuksia. Tuloksena on jo syntyessään vanhentunutta tietoa. Kysymys kuuluukin: ylläpidämmekö vanhentunutta tietoa vai edistämmekö yllätyksellisyyttä?

Suomi ja arvopohja

Arvopohjamme koostuu Aaltosen mukaan:

• sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta
• kestävästä kehityksestä ja
• toivosta

Toivo syntyy siitä, kun jätämme organisaatiomme, yhteiskuntamme ja planeettamme paremmassa kunnossa seuraaville sukupolville. Miten sen teemme, kun vastassamme on ”eläkepommi” ja sote-uudistus sekä monet muut maapallomme haasteet?

Aaltosen vastaus on: sivistys, valistus ja oppiminen. Oikotietä ei ole.

Kulmakivinä hän mainitsee tasapainopisen demografisen kehityksen, kestävän huoltosuhteen, hyvän talouskasvun, talouden tuottavuuden ja korkean työllisyysasteen sekä kohtuulliset sijoitustuotot.

Johtajuutta ja joukkuepeliä

Meidän on annattava tilaa tulevaisuudelle. Tilaa ajattelulle saamme, kun ajatuksemme ja tekemisemme keskittyvät enemmän tulevaisuuteen kuin vanhojen rakenteiden ja positioiden ylläpitämiseen. Kun keskustelu, päätöksenteko ja resurssien allokointi perustuvat enemmän tietoon, tutkimukseen ja totuuteen kuin tahtoon ja mielipiteeseen. Kun päätöksentekoa ja tekemistä ohjaa empatia toisia ihmisiä kohtaan eikä itsekkyys. Ja kun johtaminen tuo toivoa eikä perustu pelkoon tai alistamiseen.

 – Peli kulkee, kun mukana on innostusta, sisäistä hehkua, reiluutta ja rentoutta, kun on ripaus erilaisuutta. On myös tunnettava kuuluvansa joukkueeseen, joka kannustaa ja johon luottaa. On myös opittava häviämään, jos tahtoo oppia voittamaan.

Viimeisten 25 vuoden aikana muutoksesta on tullut jokapäiväistä. Se on normi. Se on jatkuvaa, vastustamatonta ja ennakoimatonta. Tämänlainen muutos on uutta: psykologisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti. Paljon voidaan vielä tehdä, mutta pian on liian myöhäistä. Seuraavan sukupolven, tulevien 25 vuoden aikana, muutoksen on tapahduttava, summaa Mika Aaltonen.

Lisää Mika Aaltosen ajatuksia voi lukea hänen juuri ilmestyneestä kirjastaan Huomisen yhteiskunta – olosuhteet hyvinvoinnille.