Helsingin seudun kauppakamarin toimitusjohtaja Heikki J. Perälä, blogikirjoitus

Päätöksiä odotellaan

Pääministeri Sanna Marinin hallitus päätti kesäkuun alussa ennätyksellisen suuresta lisätalousarvioesityksestä eduskunnalle. 5,5 miljardin euron paketilla pyritään tukemaan talouden elpymistä – ja hyvä niin. Ainakin periaatteessa.

Kansantalouden oppien mukaan on aivan oikein, että heikossa suhdannetilanteessa ja yllättävien kriisien koittaessa taloutta tasapainotetaan julkisen velanoton kasvattamisella. Tämä kuitenkin edellyttäisi sitä, että hyvinä vuosina julkinen talous voisi tehdä ylijäämää, velkaa voitaisiin pienentää ja taseeseen kerätä puskureita heikompia aikoja varten. Tähän Suomen poliittinen järjestelmä ei ole kunnolla taipunut. Matalan koron aikana on pikemminkin toimittu niin, että julkista taloutta on kasvatettu velan avulla sekä hyvinä että huonoina vuosina.

Valtion rahaa palaa nyt paljon ja velkaantuminen kasvaa silmissä. Tänä vuonna valtion velan määrä kasvaa miltei 20 miljardilla eurolla.

Elvytys on tarpeen, mutta sen kohdentamisessa täytyy olla erityisen tarkkana. Elvytyksen varjolla rahaa ei pitäisi käyttää poliittisesti tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseen, elleivät ne tuo pysyviä kasvuvaikutuksia. Kasvuvaikutusten pitäisi realisoitua nopeasti, esimerkiksi nopeasti toteutettavien infrastruktuurin parannushankkeiden tai kohdennettujen veronkevennysten kautta.

Valitettavasti kohdentaminen on tänä vuonna sujunut vähän niin ja näin. Vaikka yritysten tukemisesta vaikean ajan ylitse on puhuttu paljon, ovat tukisummat jääneet varsin pieniksi esimerkiksi kuntien tukiin verrattuna. Huomattava osa elvytyksen nimissä päätetyistä lisämenoista onkin kasvattanut pysyvästi julkisia menoja ja tulonsiirtoja. Talouspolitiikka tarvitsee nyt uutta linjausta. Siihen maan hallituksella on tilaisuus viimeistään elokuun lopussa, kun valtion ensi vuoden talousarviosta päätetään.

Hallitusohjelma on kirjoitettu aivan toisenlaisessa taloudellisessa tilanteessa. Ohjelmassa pääpaino asetettiin työllisyysasteen nostamiseen ja valtion talouden tasapainottamiseen sen avulla.

Koronakevät on osoittanut, ettei valtiontalouden tasapaino ole millään saavutettavissa pelkän työllisyysasteen nostamisen avulla. Valtiosihteeri Martti Hetemäen työryhmä arvioi kesän alussa, että julkisen talouden tasapainottamiseen 7 miljardilla eurolla tarvitaan peräti 240 000 uuden työpaikan perustaminen, mikä ei ole mitenkään mahdollista tämän hallituskauden aikana. Työllisyysasteen nostamiseksi on silti tehtävä kaikki voitava, mikä edellyttää hallitukselta päättäväisyyttä ja työmarkkinoilta realismia. Hallitus sitoutui kesäkuussa työllisyysasteen selvään nostamiseen, mutta jätti toimenpiteet vielä avoimiksi.

Tasapainottamistavoite on nyt niin mittava, ettei julkisten menojen leikkauksilta voida millään välttyä. Nämä voivat tuntua kovin kipeiltä, mutta vielä kipeämmiltä ne tuntuvat muutaman vuoden kuluttua, jos ongelman annetaan paisua. Helpointa on arvioida jo päätettyjen uudistusten toteutusaikatauluja. Esimerkiksi hoitajamitoituksen ja oppivelvollisuuden laajentamisen aikatauluja on voitava arvioida uudelleen. Myös menojen kasvuautomaatit, kuten tulonsiirtojen indeksitarkistukset, on syytä pysäyttää ajoissa. Niiden lisäksi tarvitaan näkemystä ja rohkeutta valintojen tekemiseen.

Yritystoiminnan kannalta on tärkeää, ettei kansalaisten ja yritysten uskoa tulevaisuuteen lamauteta uusilla veronkiristyksillä.

Ne olisivat nyt myrkkyä ostovoiman kehitykselle, investointien käynnistymiselle ja myös verotulojen kasvulle. Ilmapiiritekijöillä on epävarmassa tilanteessa suuri merkitys talouden toteumalle.

Maan hallitus sitoutui julkisen talouden velan vakauttamiseen suhteessa bruttokansantuotteseen vuosikymmenen loppuun mennessä. Tämä on tärkeä talouspolitiikan peruskivi. Sen uskottavuutta mitataan sillä, kuinka suuri osa velkakehityksen pysäyttämiseksi tarvittavista toimenpiteistä pystytään toteuttamaan hallituskauden aikana. Seuraaville hallituksille ei kuormaa voi kokonaan siirtää.

Budjettiriihestä on lupa odottaa ihan oikeita päätöksiä.

Lue myös:
Edellinen artikkeli Mikä on Ammattikirjasto? Seuraava artikkeli Kauppakamarin EU-katsaus: Nyt on Euroopan jälleenrakennuksen aika