Työ- ja elinkeinopalveluiden uudistus sisältää niin riskejä kuin mahdollisuuksiakin

Miljardeja ei liiku yhtä valtavaa määrää kuin hyte-toimintojen siirtyessä hyvinvointialueiden vastuulle, mutta kyseessä on yhtä lailla merkittävä kuntakentän paradigman muutos. Siinä missä sote-uudistuksessa kuntien vastuut vähenevät, TE2024-uudistuksessa kunnista tulee alueellisesti merkittäviä elinvoimaisuuden edistäjiä ja kilpailukyvyn rakentajia, ja ne ottavat vastuulleen aiemmin valtion vastuulla olleiden työ- ja elinkeinopalveluiden järjestämisen asukkaille ja yrityksille.

Onnistuessaan TE-palvelujen siirto kunnille tuo palvelut lähemmäksi asiakkaita ja kuntien palveluekosyystemiä. Työllistymisen ja uusien työpaikkojen luomisen tavoitteet voidaan saavuttaa entistä paremmin, kun työllisyyspalvelut, kunnan koulutuspalvelut sekä elinkeinopalvelut ovat saman järjestäjän vastuulla.

Erityisesti suurilla kaupungeilla kuten Espoolla on hyvät lähtökohdat tarjota asiakkaille kohdennettuja ja paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin sopivia palveluja. Teoriassa näin onkin, mutta kunnianhimoisten tavoitteiden edistäminen edellyttää valtavasti työtä, laadukasta muutosjohtamista, selkeää sekä harkittua lainsäädäntöä, joka mahdollistaa asiakaslähtöisen palveluiden järjestämisen ja kestävän taloudellisen mallin kuntien rahoitukselle.

Ensimmäinen lakiluonnos, joka on nyt kuntien kommentoitavana, sisältää useita riskejä, jotka realisoituessaan voivat vesittää koko uudistuksen perusajatuksen, eli paremmat TE-palvelut työnhakijoille, yrityksille ja muille työnantajille.

Nostan niistä esiin kolme:

Yksi:

Normitetut palvelumallit. On sinänsä tavoiteltavaa, että valta ja vastuu työllisyyden edistämisestä olisivat nykyistä enemmän kunnilla, mutta toisaalta Pohjoismainen työvoimapalvelumalli rajaa palvelun järjestämisen tapaa aivan liikaa ja kaventaa siten kunnan vapautta löytää uusia tapoja järjestää nykyistä vaikuttavampaa työllisyyspalvelua. Uudessa asiakaspalvelumallissa on tarkoitus tavata asiakkaita useammin ja panostaa työttömyyksien alkuun. Malli ei kuitenkaan huomio asiakkaiden erilaisia lähtökohtia palveluntarpeelle vaan kaikille halutaan noudatettavan samaa, hyvin tiheää tapaamissykliä. Olisi sekä kustannusvaikuttavampaa että asiakaslähtöisempää, että kunta voisi käyttää harkinnanvaraa ja kohdentaa niukkoja resursseja paremmin. Ja niukoista resursseista puheen ollen…

Kaksi:

Keppiä, ei porkkanaa (kaupungeille). Uudistuksen rahoitusmallia kutsutaan kannustavaksi ja lakiluonnoksessa sen todetaan olevan uudistuksen keskeinen elementti ja keskeinen väline työllisyystavoitteen saavuttamiseksi. Suuria kaupunkeja ja erityisesti pääkaupunkiseutua kohtaan rahoitusmalli on kuitenkin suorastaan kurjistava, kuten sote-uudistuskin, ja vaikuttaa monella tavoin verhotulta tulonsiirrolta kasvualueilta muualle Suomeen. Se ei ota riittävästi huomioon kuntien väestörakenteen koostumusta ja erilaista palveluiden ja resurssien tarvetta, varsinkaan vieraskielisten asiakkaiden osalta. On myös erikoista, että palvelujen nykyisistä resursseista 25% on jäämässä valtiolle. Perusteita tähän ei avata riittävästi. Miksi kunnat eivät saa käyttöönsä niitä resursseja, joita valtiolla tällä hetkellä on, varsinkin kun tiedetään kustannusten olevan kasvussa mm. voimakkaan inflaation vuoksi? Mitä valtio neljänneksellään tekee? Rahoitusmalli ei myöskään ota huomioon kunnista riippumatonta maailmantalouden suhdannevaihtelua, mikä vaikeuttaa palvelujen järjestämismahdollisuutta vaikeina taloudellisina aikoina. Kuntien riippuvaisuus myös vaihtuvista hallitusohjelmista kasvaa, ja autonomia kapenee.

Kolme:

Sika säkissä. Työllisyyden kuntakokeilut ovat olleen hyvä alusta siirtyvien henkilöasiakaspalvelujen kehittämiselle, mutta muutoin näkyvyys lainvalmisteluun on ollut rajallista, mikä heikentää kuntien mahdollisuuksia laadukkaaseen muutosjohtamiseen ja sitoo kädet muutosten toteuttamiseen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. On hyvin haastavaa suunnitella merkittävää palvelu- ja organisaatiouudistusta, kun vastaanottava taho ei tiedä tarkalleen mitä tehtäviä, resursseja, tiloja, henkilöstöä ja osaamista on siirtymässä, ja millaisilla johtamis- ja palvelujärjestelmillä luovutettavat toiminnot operoivat. Erityistä huolta liittyy elinkeinopalvelujen sisältöihin, joiden osalta näkyvyys on vielä heikompi, sekä siirtyviin, epätarkoituksenmukaisiin tietojärjestelmiin.

TE24-uudistukseen liittyy valtavia mahdollisuuksia. Kunnat voivat löytää uusia tapoja palvella asiakkaita, niin kuntalaisia kuin yrityksiäkin, entistä kokonaisvaltaisemmin, tehokkaammin ja laadukkaammin. Kuntien vahvuudet uusien tehtävien haltuunottoon liittyvät niiden laajaan tehtäväkenttään, paikallistuntemukseen ja vahvaan intressiin tukea paikallista yritystoimintaa ja saada parannettua työllisyystilannetta. Työvoimapalvelujen siirto antaisi kunnille leveämmät hartiat edistää entistä kokonaisvaltaisemmin työllistymistä, osaamisen kehittämistä, yritysten kestävää kasvua ja kansainvälistymistä, joka tukisi alueen elinkeinoelämän uudistumista ja kasvua. Se kuitenkin edellyttää tähänastista parempaa yhteistyötä valtion ja kuntien välisessä yhteistyössä, ja suurien, kansainvälisten kaupunkien erityispiirteiden huomioimista. Ilman suunnan muutosta tuloksena voi olla kallis hallintouudistus, josta kärsivät erityisesti kasvavien kaupunkien asukkaat.

Harri Paananen
elinkeinojohtaja
Espoon kaupunki

Osaavaa työvoimaa on yhä vaikeampi löytää

Lue artikkeli

TE-palvelujen uudistus kysyy kärsivällisyyttä

Lue artikkeli

Jatkuvaan oppimiseen tarvitaan tietoa ja toimintamalleja

Lue artikkeli