Aikuiskoulutuksen uudistus lupaa helpotusta osaajapulaan

Työikäisten osaamisen parantamisesta on puhuttu pitkään ja laadittu lukuisia raportteja. Nyt asiassa ollaan pääsemässä tuumasta toimeen, kun jatkuvaan oppimiseen valmistellaan isoa uudistusta.

– Keskeinen tavoite on, että yritysten ja muiden organisaatioiden käytössä olisi riittävästi osaavaa ja oikealla tavalla koulutettua työvoimaa suhdanteista riippumatta, opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) kansliapäällikkö Anita Lehikoinen tiivistää.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että koulutustarjontaa monipuolistetaan ja muutetaan vastaamaan nykyistä paremmin työelämän tarpeita. Varsinkin lyhytkestoista koulutusta tarvitaan lisää.

– Tarve on ilmeinen, sillä muun muassa pääkaupunkiseudulla moni yritys kärsii osaavan työvoiman puutteesta.

Koronakriisi vauhdittaa uudistusta

Lehikoisen mukaan koronakriisi korostaa uudistuksen kiireellisyyttä, sillä se vauhdittaa entisestään talouden rakennemuutosta ja työelämän murrosta.

– Osaamisen puute ei saa olla esteenä kriisistä toipumiseen ja rakennemuutokseen sopeutumiseen. Tämän varmistamiseksi on luotava uutta koulutustarjontaa, joka vastaa tarpeisiin mielellään jo ennakoivasti.

Aiemmat talouskriisit ovat opettaneet, että olemassa olevia työpaikkoja ja yrityksiä häviää tukitoimista huolimatta.

– Meillä tulee olla mahdollisuus kouluttaa ihmisille uusia asioita, jotta työllistyminen onnistuu paremmin. Erityistä huomiota vaatii, miten koulutuksella voidaan vastata teknologian valtavaan murrokseen. Se muuttaa työnteon tapoja kaikilla toimialoilla.

Laaja yksimielisyys uudistuksen tarpeesta

Koronakriisin myötä valtion on pakko ottaa lisää velkaa, ja julkinen talous joutuu entistä ahtaammalle. Syökö tämä resursseja jatkuvalta oppimiselta?

– Kyllä resursseja täytyy riittää, sillä tämä on yksi keskeisimmistä prioriteeteistamme, Lehikoinen painottaa.
Uudistuksen painoarvo näkyy siinä, että sitä ovat valmistelemassa kaikki eduskuntapuolueet, työmarkkinajärjestöt ja keskeiset ministeriöt. Myös koulutuksen järjestäjät ja keskeiset järjestöt ovat tiiviisti mukana.

Jatkuvan oppimisen linjausten on määrä valmistua vuoden 2020 lopussa, mutta toteutus vie useita vuosia.
Lehikoisen mukaan kyse on laajasta kokonaisuudesta, sillä koulutuksen tarjonnan ja rahoituksen ohella on otettava huomioon opiskelun aikaiseen toimeentuloon eli esimerkiksi aikuiskoulutustukeen ja työttömyysetuuksiin liittyvät asiat.

Mukaan on nivellettävä myös yrityksissä tapahtuva koulutus ja osaamisen tunnistaminen.

– Valtakunnallisella tasolla jatkuvan oppimisen kokonaisuutta ei tällä hetkellä johdeta ja kohdenneta riittävän vahvasti. Kokonaiskuva on oltava paremmin hallussa, jotta koulutuksen tarjonta ja kysyntä saadaan kohtaamaan.

Yritysten kannattaa olla aktiivisia

Lehikoinen puhuu työn ja osaamisen liitosta. Se edellyttää kokonaisuutta, joka tuo yhteen työvoiman, työvoiman ulkopuolella olevat, yritykset ja esimerkiksi kuntien ja valtion työllisyyspalvelut sekä koulutustarjonnan.

Yritysten kannalta merkittävintä on alueellisen ja paikallistason palvelujen parantaminen. Lehikoisen mielestä erityisen tärkeää on vuorovaikutus TE-hallinnon, opetushallinnon ja koulutuksen järjestäjien kanssa.

– Oleellista on, että ketjut eivät ole liian pitkät. Kun osaamistarve yrityksessä tunnistetaan, niin paikallisesti katsotaan, miten siihen pystytään vastaamaan.

Valmisteilla olevassa palvelumallissa hyödynnetään nykyisiä resursseja ja luodaan esimerkiksi yritysten, korkeakoulujen ja oppilaitosten välillä uusia toimintamalleja. Lehikoisen mukaan paikallinen elinkeinorakenne ja yritysten erityistarpeet pyritään ottamaan jatkossa huomioon entistä paremmin.

Pääkaupunkiseudulla työvoimapulaa on esimerkiksi mahdollista helpottaa edistämällä maahanmuuttajien kielitaitoa ja osaamista.

– Yrityksiltä toivon aktiivisuutta tuoda esille tarpeitaan.

Lehikoinen muistuttaa, että yrityksissäkin on välillä vaikea tunnistaa, millaista ja minkä tasoista osaamista tarvittaisiin lisää.

– Tarpeiden tunnistamisessa ja sopivan koulutusratkaisun löytämisessä auttaa vuoropuhelu muiden toimijoiden kanssa.

Kunnille enemmän vastuuta työllisyysasioissa

Jatkuvan oppimisen uudistusta pohjustetaan pilottihankkeella. Tänä keväänä koulutuksen järjestäjät saivat hakea avustuksia lyhytkestoisiin koulutuksiin, joilla pyritään nostamaan työllisyysastetta ja helpottaa työvoiman saamista työvoimapulasta kärsivillä toimialoilla.

Rahaa koulutuksiin on varattu 20 miljoonaa euroa. Lehikoisen mukaan osaajapulaa helpotetaan muun muassa hoito-, rakennus- ja teknologia-aloilla.

– Myös maahanmuuttajien osaamisen kehittämistä ja työllistymistä halutaan tukea.

Lehikoisen mukaan jatkuva oppiminen on vahvasti mukana myös työllisyyden kuntakokeilussa. Sen tavoitteena on tarjota työttömille aiempaa monialaisempia palveluja ja valmistautua kuntien roolin vahvistamiseen työllisyyden hoidossa.

Kokeilussa kunta vastaa TE-palveluiden ja muiden työllisyyttä edistävien palveluiden tarjoamisesta kokeilun kohderyhmään kuuluville asiakkaille. Kunnan vastuulle siirtyvät sellaiset työttömät työnhakijat, jotka eivät ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen.

Kuntakokeilu käynnistyy ensi vuoden alussa. Pääkaupunkiseudulla mukana ovat Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kerava.

Nykyiset resurssit kohdistettava paremmin

Suuria lisäpanostuksia jatkuvan oppimisen kehittämiseen tuskin on luvassa, mutta jo olemassa olevien resurssien järkevämmällä käytöllä voidaan Lehikoisen mielestä saada aikaan isoja parannuksia.

OKM:ssä on tehty laskennallinen arvio, jonka mukaan yli 25-vuotiaiden ammatillisiin ja korkeakouluopintoihin käytetään tänä vuonna noin 1,35 miljardia euroa. Valtaosa summasta menee tutkintoon tähtäävien opintojen rahoittamiseen.

– Aikuisväestön koulutuksessa on siirryttävä tutkintojen suorittamisen sijasta entistä enemmän modulaarisempaan suuntaan. Aikuiset käyttävät erittäin ison osan koulutuskapasiteetista, jonka pitäisi olla nuorten käytettävissä.
Ammatillisessa koulutuksessa oli vuonna 2018 noin 265 000 opiskelijaa ja heistä peräti 122 000 eli 46 prosenttia oli 25–59-vuotiaita. Korkeakouluissa aloitti 63 500 uutta opiskelijaa ja heistä 29 000 eli 46 prosenttia oli 25–59-vuotiaita.

Aikuiskoulutus ei kohdennu tasaisesti

Tutkintokeskeisyyteen on Lehikoisen mukaan looginen syynsä. Kun työssä oleville tarkoitettua koulutustarjontaa ei ole riittävästi tarjolla ja tutkintokoulutus on maksutonta, tutkinnon jo kertaalleen suorittaneet hakeutuvat uudelleen koulun penkille.

Ammatillista ja korkeakoulutusta on viime vuosina uudistettu vastaamaan aiempaa paremmin jatkuvan oppimisen tarpeisiin. Tarjolla on esimerkiksi enemmän tutkinnon osia ja tutkintoja pienempiä moduuleita.

– Muutokset eivät ole olleet kuitenkaan riittäviä. Tarjolla on oltava enemmän koulutuspalikoita, joista kukin voi valita joustavasti tilanteen ja tarvittavan osaamisen mukaan.

Lehikoinen toivoo, että myös työpaikoilla kiinnitetään aiempaa huomiota koulutusresurssien kohdentumiseen. OKM:n selvitysten mukaan eniten kouluttautuvat korkeammassa asemassa olevat, kuten asiantuntijat ja johto. Koulutetut henkilöt ovat myös kaikkein motivoituneimpia hankkimaan lisää osaamispääomaa.

Koko kansantalouden kannalta iso huolenaihe on Lehikoisen mielestä se, että työelämässä, työttöminä tai kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella on paljon heikoilla perustaidoilla olevia ihmisiä.

Pelkän perusasteen koulutuksen varaan jää vuosittain noin 15 prosenttia ikäluokasta. Se tarkoittaa, että 25–59-vuotiaista suomalaisista noin 300 000 on pelkän peruskoulusta saatujen tietojen ja taitojen varassa.

Heikot perustaidot kasautuvat tyypillisesti vanhemman ikäisille, matalasta sosiaaliekonomisesta taustasta tuleville ja maahanmuuttajille. Moni heistä tekee työtehtäviä, jotka todennäköisesti katoavat automatisaation myötä.
– Siksi meidän on etsittävä keinoja, joilla myös heikon osaamistason ihmiset voivat hyötyä aikuiskoulutuksesta.

Myös ammattikoulutuksen kehittäminen tärkeää

Suomen pitkän tähtäimen tavoitteena on nostaa koulutustasoa niin, että nuorista kaikki suorittaisivat vähintään toisen asteen opinnot. Korkeakoulutettujen osuus ikäluokasta olisi 50 prosenttia.

– Kaikki oppiminen ei tähtää siihen, että jokainen nuori menisi korkeakouluun. Aivan yhtä tärkeää on ammatillinen koulutus, jota voidaan sitten syventää tai laventaa valmistumisen jälkeen työelämässä.

Lehikoisen mielestä ammatillisessa koulutuksessa tähän on varsin hyvät mahdollisuudet esimerkiksi ammatti- ja erikoisammattitutkintojen tai oppisopimusten kautta. Tässäkin tutkintojen rinnalle on kehitettävä entistä enemmän lyhempiä kursseja vastaamaan yritysten nopeisiinkin osaamistarpeisiin.

– Näin koulutuksella voidaan vastata teknologian valtavaan murrokseen, joka muuttaa työnteon tapoja kaikilla toimialoilla.