Helsingin onnistuminen eriytymisen torjunnassa on tärkeä vetovoimatekijä

Sekä ihmiset että yritykset arvostavat vakaita oloja. Monet esimerkit maailmalta osoittavat, että eriytymiskehitys voi paitsi heikentää kaupunkien kilpailukykyä ja vetovoimaa, myös horjuttaa yhteiskunnan vakautta ja johtaa levottomuuksiin.

On koko kaupungin yhteinen ongelma, jos asuinalueet eriytyvät haitallisesti. Eriytyminen johtaa siihen, että työttömyys, päihdeongelmat, rikollisuus, köyhyys ja elinajanodotteen lyheneminen keskittyvät tietyille alueille. Samalla turvallisuus ja viihtyvyys heikkenevät koko kaupungissa.

Asuinalueet eriytyvät, jos työllisyys, koulutus, hyvinvointi ja ulkomaalaissyntyiset asukkaat jakautuvat epätasaisesti ja nämä erot heijastuvat asuntomarkkinoiden kautta kaupungin eri alueille. Näin on käynyt myös Helsingissä. Vaikka tuloerot ovat Suomessa muuhun maailmaan verrattuna edelleen hyvin maltilliset, yhteiskunnallinen eriarvoisuus lisää häiriöherkkyyttä.

Kaupungin käytettävissä on sekä kaupunkisuunnittelun keinoja että koulutuksellisia ja sosiaalisia keinoja. Eriytymiskehitystä voi estää kovan rahan omistusasumisen ja vuokra-asumisen sekoittamiseen perustuvalla asuntopolitiikalla, täydennysrakentamisella, kulttuuritoiminnan ja koulutuksen investoinneilla ja muulla aluekehittämisellä. On panostettava ihmisten hyvinvointiin, työllistymiseen ja koulutukseen ja luotettava niiden vaikuttavuuteen, vaikka tulokset saattavat näkyä vasta vuosikymmenten kuluttua.

Turvallisuutta on jouduttu parantamaan monessa kaupungissa aidoilla ja vartijoilla. Maailmassa on vain harvoja maita, joissa lapset voivat kävellä ilman saattajaa kouluun ja harrastuksiin. Yhteisöllisyys, inhimillisyys ja sivistys ovat muureja tehokkaampaa rakennusainetta.

Emme menesty kilpailussa lämpimällä ilmastolla, keskeisellä sijainnilla maailman metropoleihin nähden emmekä tuhatvuotisen historian tunnetuilla monumenteilla. Voimme sen sijaan olla vetovoimaisia panostamalla toimivaan ja turvalliseen arkeen sekä uran ja perhe-elämän onnistuneeseen yhteensovittamiseen.

Kirjoitus julkaistiin Helsingin Uutisissa 7.5.