Konkurssinvaraiset ehdot sopimuksissa

Vuonna 2004 voimaan tulleesta konkurssilaista johtuen tämän tyyppiset sopimusehdot eivät ole päteviä. Taustalla on ajatus siitä että sopimuskumppanit eivät voi konkurssinvaraisilla sopimusehdoilla heikentää konkurssipesän ja toisten konkurssivelkojien asemaa.

Konkurssilain 3 luvun 8 §:stä ilmenee vaihtoehdot kuinka sopimuskumppanin konkurssitilanteessa toimitaan: ”Jos velallinen ei ole konkurssin alkaessa täyttänyt sopimusta, jossa hän on osapuolena, vastapuolen tulee vaatia ilmoitusta siitä, sitoutuuko konkurssipesä sopimukseen. Jos konkurssipesä ilmoittaa kohtuullisessa ajassa, että se sitoutuu sopimukseen, sekä asettaa hyväksyttävän vakuuden sopimuksen täyttämisestä, sopimusta ei saa purkaa.

Konkurssipesän vastapuolella on kuitenkin 1 momentin estämättä oikeus purkaa sopimus, jos siihen on sopimuksen henkilökohtaisesta luonteesta johtuva tai muu erityinen syy, jonka vuoksi ei voida edellyttää, että sopijapuoli jatkaa sopimusta konkurssipesän kanssa.”

Ensimmäinen toimi on siis tiedustella konkurssiin menneeltä sopimuskumppanilta (=konkurssipesältä), sitoutuuko se edelleen sopimukseen. Jos konkurssipesä ilmoittaa, ettei se sitoudu sopimukseen, saa sen purkaa. Jos konkurssipesä ei vastaa tiedusteluun kohtuullisessa ajassa, on katsottu että sopimuksen voi myös tällöin purkaa.

Jos konkurssipesä ilmoittaa sitoutuvansa sopimukseen, on sen samalla asetettava hyväksyttävä vakuus sopimuksen täyttämisestä. Jos vakuutta ei aseteta, saa sopimuksen purkaa.

3 luvun 8 §:n toisesta momentista ilmenee että purku on mahdollinen myös erityisillä syillä. Tällaisia syitä voi olla esimerkiksi se että sopimuksen täyttäminen on ollut keskeisesti riippuvainen velallisen henkilökohtaisesta suorituksesta tai kyvyistä jotka eivät ole enää käytettävissä. Myös perusteltu epäily konkurssipesän todellisista mahdollisuuksista toteuttaa laaja projektitoimitus tai rakennushanke voi olla perustelu purkaa sopimus.

Syytä on huomata että edellä esitetty ei estä ottamasta purkuperusteeksi sopimukseen muita syitä kuin itse konkurssitapahtumaa. Purkuperusteena voi pätevästi käyttää esimerkiksi vakavaa sopimusehtojen laiminlyöntiä tai toimitushäiriötä. Useinhan sopimuskumppanin toiminnassa alkaa ilmetä vaikeuksia huomattavasti ennen konkurssia.

Taloudelliset vaikeudet haittaavat esimerkiksi materiaalien tai työvoiman saantia ja toimitukset viivästyvät tai jäävät kokonaan tekemättä. Tällöin on sopimuskumppanin syytä reagoida nopeasti – tehdä reklamaatio ja uhata sopimuksen purulla sekä viime kädessä purkaa sopimus.

Marko Silen
johtaja
Helsingin seudun kauppakamari