Kuntien maankäyttö- ja asuntopolitiikan kehittämiskohteet alue- ja asuntoasiain valiokunnan pohdinnassa

Valiokuntaa viritti keskusteluun Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäki, joka kertoi Helsingin kaupunkirakenteen kehittämisestä. Yleiskaavan päivittäminen ei ole suunnitelmissa, koska nykyisessäkin yleiskaavassa riittää vielä ammennettavaa. Yleiskaavan toteuttamisohjelma sen sijaan päivitetään syksyllä uuden valtuuston aloittaessa työnsä. Sinnemäen mukaan raideinvestoinneista voi päätellä, mihin rakentaminen painottuu tulevaisuudessa. Tavoitteena on vähentää riippuvuutta autoliikenteestä ja siirtyä kohti markkinaehtoista pysäköintiä. Kaupungin kiertotaloustavoitteet tulevat vaikuttamaan rakentamisen ohjaamiseen.

Valiokunnan ryhmäkeskusteluissa löytyi paljon parannettavaa kuntien maankäyttö- ja asuntopolitiikassa.

Asuntotuotantotavoitteiden asettamisessa kritiikkiä saivat osakseen niin tuotanto- kuin hallintamuodonkin sääteleminen. Tuotantomuodon sääteleminen (valtion tukema ARA-tuotanto, vapaarahoitteinen jne.) voi estää hankkeiden toteuttamista ja vähentää asuntorakentamisen määrää. Vapaarahoitteisen asuntotuotannon hallintamuodon (omistus/vuokra) säätelemistä ei nähty tarkoituksenmukaisena, koska omistusasunnoistakin suuri osa päätyy vuokramarkkinoille. Joka tapauksessa vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen tuotantotavoitetta tulisi lisätä.

Kaavoitukseen kaivattiin kautta linjan joustavuutta ja kumppanuuskaavoituksen aitoa vahvistamista.

Rakennusten käyttötarkoitukseen toivottiin liikkumavaraa sekä kaavoitettaessa että muutoksia haettaessa. Regulaation määrää rakentamisessa pidettiin ylipäätään liiallisena.

Helsingin keskusta-alueen kehittäminen ja elinvoimaisuuden varmistaminen nousi myös esille. Keskustan saavutettavuutta kaikilla liikkumisvälineillä ja erityisesti pysäköintilaitosten saavutettavuutta pidettiin tärkeinä. Yhtenä osatekijänä nähtiin liityntäpysäköinnin kehittäminen. Maanalainen tila on nähtävä osana keskustan kehittämisen kokonaisuutta.

Omaa tonttia pidettiin parhaana lähtökohtana rakentamiselle, vuokratonttien nähtiin heikentävän investointihalukkuutta.

Vuokratonteilla pitäisi olla vähintään omaksilunastamismahdollisuus. Maankäyttömaksu ei saisi olla piilovero, vaan sen tulisi perustua kaupungille aiheutuviin todellisiin kustannuksiin. Kaavoituksen, maan hallinnan ja luovutuksen kokonaisuudessa nähtiin jonkinasteista resurssipulaa, mikä hidastaa kokonaisprosessia.

Aluerakentamisen tapaa haluttiin kehittää siten, että läpimenoaika lyhenisi merkittävästi eivätkä uuden alueen asukkaat joutuisi kovin pitkään asumaan rakennustyömaan keskellä ilman palveluja. Parantamisen varaa olisi muun muassa alueiden selkeässä priorisoinnissa, kokonaistoteutuksen suunnittelussa ja prosessin hallinnassa sekä maanomistajien yhteistyössä.