Mikä on työaikaa?

Työpäivän venyessä pitkäksi esimerkiksi työmatkan takia voi tulla todettua, miten tuli taas tehtyä kovasti ylitöitä. Mutta mikä ylipäänsä on työaikalain mukaista työaikaa?

Työnantajan ja työntekijän tulee tietää, mikä on työaikaa, mikä on palkatonta vapaa-aikaa ja mikä on palkkaan oikeuttavaa vapaa-aikaa. Työajan ja vapaa-ajan rajanveto vaikuttaa muun muassa siihen, voiko kyseessä olla ylityö vai ei ja siihen, onko työntekijä saanut lainmukaisen lepoaikansa. Vuoden 2020 alussa voimaan tulleen uuden työaikalain mukaan työajan määritelmä ei ole paikkasidonnainen, ja esimerkiksi kotona tehty etätyö on työaikaa. Pääsäännöt sen osalta, mikä on ja mikä ei ole työaikaa, eivät ole kuitenkaan suuremmin muuttuneet aiemmasta.

Työaikaa on ensinnäkin työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajansa käytettävissä. Päivittäinen lepoaika eli ruokatunti taas ei ole työaikalain mukaan työaikaa, jos työntekijällä on halutessaan mahdollisuus poistua työntekopaikalta. Varallaoloaika ei ole työaikaa. Työaika on kyseessä vain siltä osin, kun työntekijä kutsutaan varallaoloaikana työhön.  

Koulutukseen käytetty aika ei ole yleensä työaikaa. Se voidaan lukea työaikaan vain poikkeuksellisesti, jos työntekijä on velvollinen osallistumaan koulutukseen, ja kyseessä on esimerkiksi työntekijän kouluttaminen käyttämään uutta työssä tarvittavaa tietojärjestelmää tai laitetta. Koska koulutusaika ei ole yleensä työaikaa, ylityötä ei voi useimmiten muodostua kahdeksaa tuntia pidemmästäkään koulutuksesta. Työntekijä kuitenkin täyttää koulutukseen osallistuessaan työsopimukseen perustuvan velvollisuutensa sovitun työajan suhteen, eikä työnantaja voi siten edellyttää työntekijää työskentelemään koulutukseen käytettyä aikaa vastaavaa määrää myöhemmin.

Erilaiset sosiaaliset tilaisuudet eivät ole työaikaa, ellei työntekijä tee tilaisuudessa työnantajan määräyksestä työtehtäviä, kuten toimi tilaisuuden isäntänä tai emäntänä. Terveystarkastuksiin ja työpaikan luottamustehtäviin käytettyä aikaa ei myöskään lueta työaikaan, ellei työehtosopimuksessa ole erikseen toisin sovittu.

Matkustamiseen käytetty aika ei ole työaikaa, ellei sitä pidetä samalla työsuorituksena. Matkustustavalla tai sillä, tapahtuuko matkustaminen työnantajan määräyksestä, ei ole merkitystä. Myöskään sillä ei ole työajaksi lukemisen kannalta merkitystä, korvaako työnantaja työntekijälle työmatkakustannuksia kuten päivärahoja. Matkaan käytetty aika voi olla poikkeuksellisesti työaikaa, jos matkustaminen on samalla kiinteä osa työsuoritusta, kuten monta kertaa päivän aikana työmaalta toiselle siirtyvällä asentajalla.  Samoin silloin, jos työntekijä joutuu kuljettamaan moottoriajoneuvoa ja sen mukana työnantajan kuljetettavaksi määräämiä muita työntekijöitä tai työn tekemistä varten tarkoitettuja painavia tarvikkeita. Jos taas työntekijä työmatkallaan lukee junassa tai lentokoneessa työhön liittyviä asiakirjoja ilman, että työnantaja sitä edellyttää tai siitä on erikseen sovittu, kyseessä ei ole työaika. Joidenkin työehtosopimusten mukaan työnantaja voi olla velvollinen maksamaan matkaan käytetyltä ajalta työntekijälle matka-ajan korvausta, mutta sekään ei tee matka-ajasta työaikalain mukaista työaikaa. Työnantajilla voi myös olla asiasta omia täydentäviä käytäntöjä ja ohjeistuksia. Työantajan tulee muistaa huolehtia siitä, että työntekijälle ei aiheudu työmatkustamisesta liiallista rasitusta ja kuormitusta, vaikka kyseessä ei työaika olisikaan.

Kati Mattinen
lakimies
Helsingin seudun kauppakamari