Mitä omistuksenpidätysehto turvaa?

Yleensä omistuksenpidätysehto on yrityksillä käytössä omissa myyntiehdoissaan tai muissa yleisissä sopimusehdoissa. Tyypillinen omistuksenpidätysehdon teksti on lause jossa omistusoikeus pidätetään myyjälle kunnes koko kauppahinta on maksettu. Ehtoa käytettäessä on syytä huomata että se suojaa kohtuullisesti kun myytävä esine on selkeästi käyttöomaisuutta ja jää siten ostajan omaan käyttöön (esimerkiksi tuotannossa käytettävä kone). Ehdosta ei ole juuri hyötyä konkurssitilanteessa kun myytävä esine on vaihto-omaisuutta tai se on tarkoitettu liitettäväksi toiseen esineeseen.

Mikä siis on omistuksenpidätysehto?

Omistuksenpidätysehdon käyttö aiheuttaa sen, että omistusoikeus kaupan kohteeseen kuuluu niin kauan myyjälle kunnes koko kauppahinta on maksettu. Sekä kansallinen että kansainvälinen kauppalaki lähtee siitä, että tavaran omistusoikeus siirtyy normaalisti ostajalle hallinnan luovutuksen yhteydessä – ellei toisin sovita. Tämä tarkoittaa sitä, että ostaja saa tavaraan omistusoikeuden ja voi määrätä siitä, vaikka kauppahintaa ei olisikaan maksettu. Ostajan joutuessa konkurssiin jää tavara ostajan konkurssipesään ja myyjä voi valvoa vain saatavaansa konkurssivalvonnassa ja odottaa mahdollista jako-osuutta kun pesä on realisoitu. Suomalaisissa konkurssipesissä jako-osuudet ovat jääneet yleensä vaatimattomiksi. Omistuksenpidätysehtoa käyttämällä voidaan siis omistusoikeuden siirtyminen estää kunnes koko kauppahinta on maksettu ja konkurssitilanteessa myydyt tavarat saa takaisin – tietyin edellytyksin.

Kuinka ehto sovitaan?

Omistuksenpidätysehtoa ei voi määrätä yksipuolisesti. Siten pelkkä merkintä esimerkiksi laskussa ei riitä. Ehdosta on syytä sopia nimenomaisesti ja samanaikaisesti kun päätetään muistakin kaupanehdoista. Sanamuoto voi olla esimerkiksi seuraavanlainen:

”Omistusoikeus kaupan kohteeseen kuuluu myyjälle kunnes koko kauppahinta on maksettu eikä velallisella ole oikeutta luovuttaa omaisuutta edelleen, liittää sitä muuhun omaisuuteen tai muutoin määrätä omaisuudesta omistajan tavoin”.

Jos omistuksenpidätysehdosta ei tehdä erillistä kirjallista sopimusta, on maininta siitä syytä tehdä tarjoukseen ja tilausvahvistukseen. Jos myyjällä on käytössään yleiset toimitusehdot, voidaan merkintä omistuksenpidätysehdosta tehdä myös niihin. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, että ostaja saa nämä ehdot käyttöönsä ennen kauppaa ja että ehtojen antamisen pystyy näyttämään toteen. Näin ollen erillinen kirjallinen sopimus omistuksenpidätyksestä tai sen sisällyttäminen omana kohtana allekirjoitettuun kauppasopimukseen on selkeämpi tapa kuin pelkkä viittaus yleisissä sopimusehdoissa. Syytä on siis korostaa sitä, että omistuksenpidätyksestä on sovittava kaupan muiden ehtojen yhteydessä. Jälkikäteen ei myyjä voi enää parantaa asemaansa.

Konkurssitilanne

Konkurssilain 5 luvun 7 §:ssä on säännös tilanteista, joissa omistuksenpidätysehto on tehoton konkurssipesää kohtaan. Säännöksen mukaan omistuksenpidätysehto on tehoton, jos;

• ehdosta on sovittu vasta sen jälkeen kun omaisuuden hallinta on siirtynyt velalliselle
• velallisella on oikeus luovuttaa omaisuus edelleen
• velallisella on oikeus liittää omaisuus muuhun omaisuuteen siten, että liitettyjen kohteiden välille syntyy ainesosa- tai tarpeistosuhde
• velallisella on muutoin oikeus määrätä omaisuudesta omistajan tavoin.

Merkitystä ei ole sillä, onko velallinen ennen konkurssia käyttänyt hänelle kuuluvaa oikeutta edelleen luovutukseen tai muuhun sellaiseen toimeen. Kirjallisuudessa on katsottu että sitomattomuuteen riittäisi että hänellä on oikeus sanotunlaiseen luovutukseen, liittämiseen tms. Huomattava on myös että yritysten välille syntyneellä käytännöllä omaisuudesta määräämisen tai liittämisen suhteen on vaikutusta omistuksenpidätyksen pätevyyttä tulkittaessa.

Mikäli myyjä on omistuksenpidätysehtoon nojautuen saanut omaisuuden takaisin hallintaansa, ei konkurssipesä enää pääse puuttumaan asiaan, vaikka kyseessä olisikin esimerkiksi myytäväksi tarkoitettu tavara. (KKO 1981II 163). Tästä syystä jos kauppahinta on erääntynyt ja ostajalla havaitaan olevan maksuvaikeuksia, kannattaa nopeasti vedota omistuksenpidätysehtoon ja vaatia omaisuus takaisin. Jos ostaja ei luovuta maksamatonta omaisuutta vapaaehtoisesti, on tuomioistuimelta haettava virka-apupäätös, jossa ostaja velvoitetaan luovuttamaan esine. Selvennyksenä on siis syytä todeta että vaihto-omaisuusesineiden tai toisiinsa liitettävien esineidenkin osalta omistuksenpidätysehdosta on hyötyä kun ostaja ei ole vielä konkurssitilanteessa ja hallitsee siten itse omaisuuttaan.

Yhteenveto

• Parhaiten omistuksenpidätysehto soveltuu sellaiseen tavaroiden kauppaan, jotka jäävät ostajan käyttöomaisuudeksi. Toisiin liitettävien esineiden kauppaan (ikkunat rakennukseen jne.) ei ehto sovellu hyvin.
• Ehdon käytöstä on sovittava kaupanteon yhteydessä.
• Velallisille ei kannata antaa em. konkurssi lain 5 luvun 7 §:ssä mainittuja oikeuksia esineeseen (esim. oikeutta luovuttaa omaisuus eteenpäin) ja tästä olisi myös myöhemmin pidettävä kiinni yritysten välisessä käytännössä.
• Ostajan maksuvaikeuksien paljastuttua on syytä vedota nopeasti omistuksenpidätysehtoon ja yrittää saada omaisuus välittömästi takaisin. Ostajan jouduttua konkurssiin on erityisesti vaihto-omaisuuden ja toisiinsa liitettäviä esineiden suoja heikko ja joka tapauksessa asiasta joudutaan neuvottelemaan konkurssipesän kanssa.

Marko Silen
johtaja
Helsingin seudun kauppakamari