Pula aivoista – ja kuinka se ratkaistaan

Ei ole ensimmäinen kerta, kun kansain­välisten osaajien teema on ajankohtainen Suomelle. 1800-luvulla Suomeen muutti joukko merkittäviä ulkomaisia yrittäjiä. He perustivat kauppa- ja teollisuusyrityksiä, joista usea toimii edelleen. Nyt Suomi yrittää houkutella tänne heidän kaltaisiaan startup-yrittäjiä ja muita eteviä asiantuntijoita.

Suomeen saapuivat 1800-luvulla esimerkiksi Finlayson, Stockmann, Gutzeit, Huber ja Fazer ja moni muu heidän kaltaisensa osaaja.

Gustafsson korostaa, että osaajat ovat myös Suomeen tehtävien investointien välttämätön ehto. Kansliapäällikkö keskustelee säännöllisesti maakuntien kanssa, koska TEM on aluekehityksen vastuuministeriö. Hän kertoo, että kaikissa 18 maakunnassa pätevän henkilökunnan saatavuus on kriittinen kysymys monelle yritykselle.

Myös ulkomainen investoija haluaa aina varmistaa, että työvoima riittää hänen ostamilleen tai perustamilleen yrityksille. Gustafssonin mukaan tätä asiaa ovat viime aikoina korostaneet muun muassa Saksan, Kiinan ja Japanin edustajat, jotka ovat kiinnostuneet Suomesta investointien mahdolli­sena kohdemaana.

 Puutetta lääkäreistä ja tekoälyn tekijöistä

Tämän jutun fokus on korkeakoulututkinnon suorittaneissa asiantuntijoissa. Käytettäköön heistä termiä ”huippuosaaja”. Pula huippuosaajista on mitattava ja konkreettinen ilmiö. Se on haitannut jo vuosia lähinnä ICT-toimialaa ja eräitä muitakin teknologia-aloja. Osaajapula on kärjistynyt sitä mukaa, kun työllisyystilanne on parantunut. Muutoksen takana on viennin ja teollisuustuotannon kasvu – tänä vuonna kaikki tehdasteollisuuden toimialat kasvavat selvin numeroin. Huippuosaajien puutteesta kärsii koko teollisuus, ja rekrytointiongelmat jarruttavat kasvua. Esimerkiksi ohjelmisto- ja peliosaajien tarpeeksi koko Suomessa arvioidaan 7 000–10 000 henkeä. Myös pääkaupunkiseudulla ICT-alan työvoima­tarpeet ovat polttavia.

Kun kauppakamari kartoitti alkuvuonna Helsingin seudun yritysten rekrytointi­tarpeita, pulaa oli esimerkiksi Java-sovelluskehittäjistä ja kokeneista koodareista.
Tehdasteollisuudessa vajausta oli käyttöönotto­insinööreistä, rakennusalalla arkkitehdeistä ja työmaainsinööreistä.

Niukkuutta oli myös liiketoiminta- ja vientiasiantuntijoista. Vaikeinta sopivan työvoiman löytäminen oli yrityksille, jotka työllistävät 50–250 työntekijää. Helppoa rekrytointi oli vain yritysten pienelle vähemmistölle.

Puutetta huippu­osaajista ei kärsi vain teollisuus. Heitä puuttuu myös palveluyrityksistä kuten pankeista ja vakuutusyhtiöistä. Myös lääkäreistä on pulaa.

Uudellamaalla viidennes teollisuuden ja neljännes palvelualojen yrityksistä pitää osaajien puutetta tuotannon kasvun esteenä. VTT Oy:n henkilöstön kehittämispäällikkö Sari Ek-Petroff kertoo, että osaajien kysynnän kasvu tuntuu selvästi myös VTT:ssä.
– VTT on Suomen teollisuus pienoiskoossa, hän sanoo. VTT Oy on tutkimus- ja teknologiaorganisaatio, jonka palveluksessa on noin 2 100 työntekijää. Heistä noin 80 prosenttia on suorittanut korkeakoulututkinnon.

Asiantuntijapula ei johdu vain nousukaudesta, vaan työmarkkinoille heijastuvat myös toimialojen rakenne- ja teknologiamuutokset. Terveysalan murros synnyttää lääkäripulaa. Tekoälyosaajien kysyntä taas on esimerkki siitä, miten suuri teknologinen mullistus luo uusia työvoimatarpeita. Ek-Petroffin mukaan tekoälyeksperttejä eivät tarvitse vain pankit ja vakuutusala vaan muutkin toimialat.

Myös elintarviketeollisuuden nousevat trendit, esimerkiksi uudet kasvisperäiset proteiini­ainesosat, lisäävät asiantuntijoiden kysyntää.

– Tarvitaan elintarviketieteilijöitä, jotka tuntevat uusia proteiinilähteitä ja uutta teknologiaa, Ek-Petroff sanoo.

Myös ydinvoima-ammattilaisista on suuri tarve. Suomalaisilla ydinvoima­spesialisteilla on hyvä kansainvälinen maine, joten heillä olisi ottajia myös ulkomailla.
– Alan osaajien kouluttaminen yliopistosta valmistumisen jälkeen kestää viisi–kuusi vuotta, Ek-Petroff sanoo.

Gustafssonin mukaan Suomi heräsi myöhään näkemään, että koulutetun ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on tärkeä osa kilpailukykyä.
– Tämä palanen puuttui elinkeinopolitiikasta, kunnes yhtäkkiä huomattiin, että osaajapula on kasvun pullonkaula. Aikaisemmin Suomessa oli mietitty ulkomaalaisten maahanmuuttoa lähinnä siitä näkökulmasta, keitä päästetään maahan joukosta, joka kolkuttelee ovia.

Pari vuotta sitten Suomi päätti periä lukukausimaksua EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta ulkomaisilta opiskelijoilta. Gustafsson pitää päätöstä valitettavana esimerkkinä sokeudesta osaajien tarpeelle. Maksujen takia ensimmäisen vuoden ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä putosi viime vuonna 17 prosenttia verrattuna edellisvuoteen.
Se havahdutti päätöksentekijöitä. – Hetkinen, asialle täytyy tehdä jotain, Gustafsson kuvaa reaktiota.

– Toisin kuin ennen, meidän pitäisi houkutella sellaisiakin osaajia, jotka eivät ole ajatelleet muuttavansa Suomeen.
Hän korostaa, että ongelmat eivät rajoitu vain maahanmuutto- ja työvoimapolitiikan jäykkyyteen.
– On muutettava mindset myös yrityksissä, Gustafsson sanoo.

Nimittäin myös yrityksissä on kulttuurisia esteitä, jotka vaikeuttavat ulkomaisen osaajan rekrytoimista.
– Mieluummin palkataan kotimainen kuin ulkomainen insinööri, mihin tietenkin on perusteita. Jos syynä on vain se, että on iso kynnys vaihtaa työpaikan kieli englanniksi, niin saatetaan menettää jotain sellaista osaamista, jota ulkomaalainen osaaja voisi tuoda mukanaan.

Gustafssonin mukaan yritysten pitäisi pyrkiä helpottamaan ulkomaisten osaajien vastaanottamista.
– Monta asiaa voi korjata, vaikkei kieltä vaihdettaisikaan saman tien.

Hän korostaa, että kansainvälinen osaaja tuo mukanaan uusia näkökulmia, parempaa markkina­tuntemusta ja laajempia verkostoja sekä auttaa yritystoiminnan kansainvälistämisessä.

VTT on hyvä esimerkki kansainvälistyneestä suomalaisesta organisaatiosta.

Sen henkilöstöstä kymmenen prosenttia on ulkomaalaisia. Työntekijöissä on 40 maan kansalaisia ja työkielenä käytetään yhä useammin englantia. VTT:llä on hyvä mahdollisuus pärjätä kansainvälisillä työmarkkinoilla, koska sillä on hyvä maine tutkimus- ja teknologiaorganisaationa.
– Meidän on helppoa houkutella esimerkiksi väitöskirjan ja diplomityön tekijöitä, koska pystymme tarjoamaan huippuympäristön tutkimusta varten, Ek-Petroff sanoo.

Suomi heräsi turhan myöhään

BlueFors on yritys, jolla on kansainvälisyys DNA:ssaan. Sen perustajat Rob Blaauwgeers ja Pieter Vorselman ovat hollantilaisia, henkilöstössä on 11 eri kansallisuuden edustajia ja yrityksen työkieli on englanti. Yritys valmistaa kylmäteknologiaa, erityisesti kuivia matalan lämpötilan jäähdyttimiä ja mittauslaitteita tieteelliseen tutkimuskäyttöön. Se sai tasavallan presidentin kansainvälistymispalkinnon vuonna 2016.

BlueForsin henkilöstöasiantuntijalla Hanna Puuralla on seitsemän vuoden kokemus kansainvälisistä rekrytoinneista.

Kansallisuudella ei ole BlueForsille merkitystä. Osaaminen ratkaisee.

Ulkomaalaisen työntekijän on helppoa tulla BlueForsiin, jonka työkieli on englanti.
Puura sanoo, että moni ulkomainen työntekijä on alun perin tullut Suomeen puolison tai opiskelupaikan takia ja hakee työtä vasta sopeuduttuaan maahan vähintään alustavasti. – Ulkomaiset opiskelijat ovat meille tärkeä rekrytoinnin kohde.

Perinteiset rekrytointimediat eivät välttämättä tavoita ulkomaalaisia, vaan suorat suhteet kouluihin ovat paras kanava luoda kontakteja. Puuran mukaan yrityksellä on hyvä asema globaaleilla työmarkkinoilla, koska se tunnetaan niin hyvin omalla niche-alallaan. Työntekijät suosittelevat yhtiötä tuttavilleen. Sana kiirii potentiaalisille hakijoille myös asiakkaiden kautta.

Hyvä maine on korvaamaton valtti, mutta BlueFors haluaa näkyä myös sosiaalisessa mediassa, messuilla ja rekrytointitapahtumissa asiakkaille ja potentiaalisille työnhakijoille.

– Tunnemme ylpeyttä työstämme ja haluamme kertoa sen hienoudesta.

Huippuosaajapula pahenee, mutta onneksi hallinnon kyky reagoida siihen paranee.

Oivallus, että osaajia täytyy aktiivisesti houkutella ulkomailta, on Suomessa varsin tuore.

Nimittäin vasta viime vuonna hallitus päätti Talent Boost -ohjelmasta eli toimenpiteistä Suomen vetovoiman lisäämiseksi huippuosaajien työmarkkinoilla.
– Olipa kyse korkeakoulujen tai yliopistojen opiskelijoista tai tutkijoista taikka pitkälle koulutetuista osaajista, joita tarvitaan yrityksissä, kaikki nämä ryhmät pitää pyrkiä tavoittamaan, Gustafsson sanoo.

Suomessa on selvitetty kilpailijamaiden parhaita käytäntöjä. On havaittu, että Hollanti on hyvä eurooppalainen esikuva. Aasian maista malliksi kelpaisi Singapore. Kumpikin maa on monikulttuurinen ja kummankin elintaso perustuu suurelta osin osaavaan työvoimaan. Yhteistä niille on myös se, että niiden elinkeinopolitiikassa ulkomaisilla osaajilla on merkittävä rooli. Kumpikin maa pyrkii maksimoimaan kykynsä markkinoida itseään ja helpottaa niiden maahanmuuttoa ja kotoutumista, joiden osaamista ja työpanosta ne eniten tarvitsevat.

–Näin pitää olla meilläkin, Gustafsson linjaa.

Esikuvina Hollanti ja Singapore

Yksi Suomen uhkakuvista on aivovuoto – osaavan työvoiman muutto ulkomaille. Ilmiön laajuudesta kertoo se, että viime vuonna 10 600 Suomen kansalaista muutti ulkomaille. Suomen kansalaisten sisäänvirtaus taas oli 3 000 henkeä pienempi.

Muuttotappio näkyy erityisen räikeästi korkeasti koulutettujen ryhmässä.

Korkeakoulutettujen suomalaisten kansainväliset muuttovirrat johtivat muuttotappioon jakson 2005–2016 jokaisena vuotena. Suurimmillaan muuttotapio oli 1 500 henkeä vuonna 2014. Vuonna 2016 se oli lähes yhtä suuri.

VTT:ssä ei olla mustasukkaisia siitä, että työntekijä lähtee toisen työnantajan palvelukseen. Ek-Petroff sanoo, että on normaalia vaihtaa työpaikkaa.

Harmittaa, jos joku lähtee, mutta pitää nähdä myös asian toinen puoli: olemme kasvattaneet uutta osaamista, jota muutkin arvostavat.

Myös VTT:läisen lähtö ulkomaille nähdään luonnollisena. Ek-Petroffin mukaan valtio voisi pitää yhteyttä suomalaisiin maastamuuttajiin, joita voitaisiin hyödyntää esimerkiksi Suomi-kuvan markkinoinnissa. Hän kehottaa ottamaan esimerkkiä Ranskasta, joka lähettää nuoriaan maailmalle kielen ja kulttuurin lähettiläiksi.

Myös Gustafssonin mielestä on hyvä, että suomalaiset hankkivat kielitaitoa ja kansainvälistä kokemusta.
– On tuettava sitä, että nuoret opiskelevat tai täydentävät opintojaan ulkomailla.

Ulkomailla opiskelee nyt 8 000 suomalaista, jotka saavat Kelan opintotukea.

Huolestuttavaa on se, että peräti viidennes tästä opiskelijajoukosta on kiinnostunut jäämään ulkomaille opintojen jälkeen.

Opetushallituksen kyselyn mukaan neljännes ulkomailla opiskelevista uskoo palaavansa Suomeen. Lähes puolet vastaajista ei osaa ottaa kantaa, palaako vai ei.
– Kysymys on ensinnäkin siitä, miten ulkomailla opiskelleita houkutellaan takaisin Suomeen.

– Toiseksi on mietittävä sitä, miten Suomi hyödyntää ulkomaille jäävien osaamista ja kansainvälisiä kontakteja, Gustafsson sanoo.

Hänen mielestään lähtökohta on kuitenkin se, että nekin, jotka siirtyvät ulkomaille, edistävät mielellään Suomen asiaa.

Opetushallituksen tutkimuksen mukaan paluu­aikeita säätelee moni tekijä. Urahaaveet ja työllisyys­näkymät ovat tärkeitä seikkoja. Tutkimusajankohtana vuonna 2016 Suomen työmarkkinatilanne oli nykyistä huonompi.
– Se on parantunut paljon viime aikoina, mutta joka tapauksessa työnsaantimahdollisuudet ovat tärkeä kysymys.

– Olennainen kysymys on sekin, millainen on ulkomaalaisen puolison mahdollisuus työllistyä.

Keskeinen seikka on myös maan imago. Paluumuuttajan pitää kokea Suomen ilmapiiri vastaanottavaiseksi, ja hänen on uskottava siihen, että täällä voi hyödyntää toisessa maassa opittua.

Opetushallituksen kyselyn vastaajat eivät liiemmin arvostaneet kotimaansa ilmapiiriä. Gustafsson kehottaa suomalaisia katsomaan peiliin ja pohtimaan syitä, joiden takia niin moni aikoo olla palaamatta. Esimerkiksi suvaitsevaisuus on tärkeä arvo koulutetulle nuorisolle.

Suomalaiset ajattelevat usein, että Suomessa on tylsää.

BlueForsin Hanna Puuran mukaan ulkomaisten työntekijöiden Suomi-kuva on kuitenkin verraten myönteinen.

Ulkomaalaiset pitävät siitä, että täällä on niin vakaata ja turvallista, ja että Suomessa vallitsee ideologinen vapaus.

Ek-Petroffin mukaan perheelliset muuttajat antavat suomalaiselle päivähoidolle ja kouluille hyvät arvosanat ja arvostavat, että saatavilla on englanninkielistä opetusta.
– Suomessa asiat hoituvat kohtuullisen hyvin sen jälkeen kun maahanmuuttaja on sopeutunut elämään täällä.

Toisaalta moni ulkomainen työntekijä pitää käsittämättömänä suomalaista työlainsäädäntöä työaika- ja vuosilomasäännöksineen. Puura pitää tervetulleena sitä, että näillä näkymin uusi työaikalaki sallii lisäjouston asiantuntijatehtävissä. Muutenkin meillä on paljon sääntöjä, jotka säätelevät tiukasti työsuhteita, vaikka käytännön tilanteet vaihtelevat paljon.

– Olisi hyvä, jos paikalliselle sopimiselle annettaisiin näissä asioissa enemmän mahdollisuuksia varsinkin asiantuntijaorganisaatiossa – lähtö­kohtana toki työntekijän ja työnantajan yhteinen etu, Puura sanoo.

Ulkomaalainen arvostaa Suomea

Ek-Petroffin mukaan asettuminen Suomeen on turhan byrokraattinen prosessi varsinkin heille, jotka tulevat EU:n ulkopuolelta.
– Ihmisiä kierrätetään monen luukun kautta ja oleskeluluvan saanti voi kestää pitkään.

Hänen mielestään erityisosaajan töihintuloa pitäisi nopeuttaa lähtömaasta riippumatta. Huippuasiantuntijalla voi olla vireillä hake­muksia muihinkin maihin, joten byrokratian hitaus voi johtaa siihen, että Suomi menettää hänet.

Puura toivoo, että Suomessa tuettaisiin enemmän ulkomaista startup-yrittäjää, jolle yrityksen perustamismuodollisuudet, verotus ja työn­tekijöiden palkkaaminen voivat olla suuria kynnyksiä.

– Aloittava yrittäjä voi jäädä todella yksin. Onneksi Rob ja Pieter päättivät kuitenkin perustaa yrityksensä Suomeen ja jäädä tänne, hän sanoo.

Aivan totta: BlueForsin perustajien ansiosta voimme liittää Finlaysonin ja kumppaneiden listaan kaksi uutta nimeä. Ne ovat Blaauwgeers ja Vorselman.