Eroamisikä ja eläkeikä työsuhteessa

Eroamisikä on

• 68 vuotta vuonna 1957 ja sitä ennen syntyneillä
• 69 vuotta vuosina 1958–1961 syntyneillä
• 70 vuotta vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneillä.

Halutessaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia työsuhteen jatkamisesta eroamisiästä huolimatta.

Eroamisiän saavuttaneen työntekijän kanssa voidaan poikkeuksellisesti sopia myös työsuhteen määräaikaisesta jatkamisesta ilman työsopimuslaissa säädettyä perusteltua syytä. Sopimusta voidaan myös jatkaa uudella määräaikaisella sopimuksella määräaikaisten työsopimusten ketjuttamista koskevan kiellon estämättä.

Vaikka työsuhteen päättäminen työntekijän tultua eroamisikään ei edellytä erityistä päättämistoimea (irtisanomista, purkamista tms.), on työnantajan hyvä pitää mielessä, että työnteon jatkuminen tämän jälkeen voidaan tulkita sopimussuhteen jatkamiseksi. Silloin kun työnteko jatkuu työnantajan suostumuksella tai työnantaja tietoisena työntekijän työnteon jatkumisesta 68 ikävuoden saavuttamisen jälkeen ei puutu asiaan, voidaan katsoa, että on syntynyt hiljainen sopimus työsuhteen jatkamisesta.

Eläkeikä

Eroamisikä on eri asia kuin eläkeikä. Työntekijä voi jäädä vanhuuseläkkeelle seuraavan kalenterikuukauden alusta täytettyään alimman vanhuuseläkeikänsä. Työntekijän alin vanhuuseläkeikä riippuu hänen syntymävuodestaan. Esimerkiksi vuonna 1954 tai sitä aikaisemmin syntyneillä se on 63 vuotta, vuonna 1958 syntyneillä 64 vuotta ja vuosina 1962–1964 syntyneillä 65 vuotta.

Työntekijän ei tarvitse jäädä eläkkeelle vielä saavutettuaan alimman vanhuuseläkkeen ikärajansa.

Työntekijän kannalta voi olla taloudellisesti järkevää jatkaa työssä tämän jälkeen, koska työntekijän eläkettä korotetaan 0,4 % jokaiselta kuukaudelta, jolla eläkkeen alkamisaikaa siirretään alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavaa kalenterikuukautta myöhemmäksi.

Työnantaja ei voi edellyttää työntekijän irtisanoutuvan eläkeiän saavutettuaan tai irtisanoa työntekijää tästä syystä. Työsopimus päättyy vasta työntekijän tultua eroamisikään, ellei sopimusta tätä ennen päätetä muusta syystä lainmukaisin päättämisperustein. Työsopimuksessa on toisinaan poikkeuksellisesti voitu sopia lakia alemmasta eroamisiästä. Tällöin sopimuksen pätevyyden edellytyksenä kuitenkin on, että siihen kytketään riittävän tasoinen ylimääräinen eläke-etu tai vastaava muu taloudellinen etuus, johon työntekijällä syntyy oikeus työsopimuksen päättyessä. Lainmukaista eroamisikää sovittu alempi eroamisikä ei saa johtaa työntekijän kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Osittainen varhennettu vanhuuseläke

Ennen vanhuuseläkkeen alkamista työntekijä voi jäädä myös osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Esimerkiksi vuonna 1963 tai sitä ennen syntynyt työntekijä voi jäädä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle 61-vuotiaana ja vuonna 1964 syntynyt 62-vuotiaana. Osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle jääminen ei vaikuta suoraan työsuhteeseen. Työajan ja palkan ei tarvitse välttämättä muuttua suhteessa entiseen. Työntekijä voi siten nostaa osittaista varhennettua vanhuuseläkettä ja käydä vaikka kokopäiväisesti töissä. Jos työntekijä kuitenkin haluaa tehdä lyhyempää työaikaa osittaisesta varhennetusta vanhuuseläkkeestä johtuen, työnantajan on työaikalain mukaan ensisijaisesti järjestettävä työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä. Osa-aikatyöstä sovitaan työnantajan ja työntekijän välillä ottaen huomioon työntekijän tarpeet sekä työnantajan tuotanto- ja palvelutoiminta.

Reetta Riihimäki
lakimies
Helsingin seudun kauppakamari