Helsingin seudusta Itämeren alueen toimivin metropoli

Byrokratian karsiminen edistää alueen investointeja ja menestyvää yritystoimintaa. Kun norminpurkutalkoot eivät näytä onnistuvan valtion tasolla, metropolialueella pitää ottaa ohjat omiin käsiin.

Helsingin seutua olisi syytä kehittää vapaakuntakokeiluilla. Vapaakunta voi jo nykyisin voimassa olevan lain mukaan päättää ilman rakennuslain tai rakennusasetusten säännösten esteitä menettelystä, jota noudatetaan haettaessa ja käsiteltäessä rakentamista koskevia lupia. 

Mikään ei estä kunnanvaltuustoja tekemästä valtioneuvostolle hakemuksia toimenpiteistä, joiden perusteella kunta voi itse ratkaista asian, joka on määrätty valtion viranomaisen ratkaistavaksi. Jos byrokratiasta ei päästä senkään jälkeen, kunnat voivat syyttää vain itseään.

Logistiikan ja liikenteen toimivuus edellyttää sitä, että kaavoitetaan riittävästi tilaa varikoille, raskaan liikenteen tauko- ja ajantasauspaikoille, latauspaikoille ja liityntäpysäköinnille. Kaupunkitilasta pitää löytyä paikkoja myös pakettiautomaateille. Katsetta pitää siirtää nykyisistä liikennemuodoista edemmäksikin: visiomme mukaan tulevaisuuden liikenne- ja logistiikkatarpeisiin on varauduttava tällä seudulla kaavoittamalla tilaa 20–30 vertiportille, 40–50 droneportille sekä muutamille helipadeille, sillä tavara saattaa kulkea viimeisen mailin myös ilmateitse.

Helsingin seudun työssäkäyntialue ulottuu vuonna 2050 Tampereelta Tallinnaan ja Turusta Taavettiin. Tämä edellyttää, että työmatkaliikenne hoituu sujuvasti niin kumipyörillä kuin kiskoillakin. Tallinnan tunneli varmistaisi, ettemme ole logistiikan näkökulmasta enää saarivaltio. Aivan ensimmäisenä on rakennettava Pisara-rata, joka on esimerkiksi Suomi-radan ja Tunnin junan edellytysinvestointi.

On todennäköistä, että vuoteen 2050 mennessä osa seudun kunnista yhdistyy. Tähän suuntaan vaikuttavat esimerkiksi hyvinvointialueiden perustaminen ja TE 2024 -uudistus. Palvelujen varmistamiseksi tarvitaan tietynsuuruinen väestönpohja. Tavoitteet maankäytön, asumisen ja liikenteen asioissa ovat yhteisiä, ja osaoptimointia on vähennettävä jo ennen kuntaliitoksia. Tiiviin yhteistyön alue maankäytön, asumisen ja liikenteen asioissa laajenee itään, länteen ja pohjoiseen. Siitä on hyvä aloittaa.