Kolme kysymystä omistuksenpidätysehdosta

Mikä on omistuksenpidätysehto?

Tyypillinen omistuksenpidätysehdon teksti on myyntiehtojen lause, jossa omistusoikeus pidätetään myyjälle kunnes koko kauppahinta on maksettu.

Sekä kansallinen että kansainvälinen kauppalaki lähtee siitä, että tavaran omistusoikeus siirtyy normaalisti ostajalle hallinnan luovutuksen yhteydessä – ellei toisin sovita. Tämä tarkoittaa sitä, että ostaja saa tavaraan omistusoikeuden ja voi määrätä siitä, vaikka kauppahintaa ei olisikaan maksettu. Omistuksenpidätysehdolla voidaan siten estää omistusoikeuden siirtyminen ostajalle. Ehdolla pyritään turvaamaan myyjän asemaa esimerkiksi ostajan mennessä konkurssiin. Jos ehtoa ei ole, ostajan joutuessa konkurssiin, jää tavara ostajan konkurssipesään.

Kuinka ehto sovitaan?

Omistuksenpidätysehtoa ei voi määrätä yksipuolisesti. Siten pelkkä merkintä esimerkiksi laskussa ei riitä. Ehdosta on syytä sopia nimenomaisesti ja samanaikaisesti, kun päätetään muistakin kaupanehdoista. Sanamuoto voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: ”Omistusoikeus kaupan kohteeseen kuuluu myyjälle, kunnes koko kauppahinta on maksettu eikä velallisella ole oikeutta luovuttaa omaisuutta edelleen, liittää sitä muuhun omaisuuteen tai muutoin määrätä omaisuudesta omistajan tavoin”.

Kuinka pitkälle ehto turvaa?

Omistuksenpidätysehto antaa suojaa etenkin sellaisille kaupankohteille, jotka jäävät ostajayrityksen käyttöön, esimerkiksi työkoneiksi. Tavaroille, jotka liitetään toisiin esineisiin (esimerkiksi rakennustarvikkeet), ehto ei yleensä anna suojaa. Omistuksenpidätysehto soveltuu huonosti myös kohteisiin, jotka tyypillisesti luovutetaan nopeasti eteenpäin (olipa ostajalla tähän oikeutta tai ei).

Marko Silen
johtaja
Helsingin seudun kauppakamari