Kirsi Parnila on Helsingin seudun kauppakamarin lakimies.

Opintovapaa

Opintovapaalla tarkoitetaan työntekijän omasta halusta ja hakemuksesta työstä saamaa vapaata, jonka aikana työntekijä voi suorittaa opintovapaalain tarkoittamia opintoja. Opintovapaan ei tarvitse liittyä millään tavalla työntekijän työhön, vaan työntekijä voi ryhtyä opiskelemaan mitä vain, mikä täyttää opintovapaan edellytykset.

Työntekijällä on oikeus enintään kahden vuoden opintovapaaseen viiden vuoden aikana. Opintovapaaseen on oikeus työntekijällä, jonka työsuhde samaan työnantajaan on kestänyt yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä vähintään vuoden. Jos työsuhde on kestänyt vähintään kolme kuukautta, voi työntekijä saada enintään viiden päivän mittaisen opintovapaan.

Kahden vuoden enimmäisajan täyttymisen jälkeen uutta opintovapaata voi saada viiden vuoden kuluttua ensimmäisen opintovapaan alkamisesta lukien.

Opintovapaa on yleensä yhdenjaksoinen vapaa. Opintovapaa on annettavissa myös osa-aikaisena, mutta se edellyttää sopimista työnantajan kanssa. Osa-aikainen opintovapaa voidaan toteuttaa esimerkiksi lyhentämällä työntekijän työpäivän tai -viikon pituutta tai muodostamalla se useasta vapaajaksosta, joiden välillä ollaan työssä.

Opintovapaa lasketaan työsuhteen kestoaikaan ja työsuhteen pituuden perusteella määräytyvät edut ja irtisanomisaika eivät opintovapaalla vietetyn ajan vuoksi pienene tai lyhene.

Opintovapaan aikana työntekijällä ei ole oikeutta palkkaan. Työntekijälle kertyy kuitenkin vuosilomaa opintovapaan ajalta, kuitenkin enintään 30 opintovapaapäivältä lomanmääräytymisvuoden aikana. Vuosiloman kertyminen edellyttää työntekijän palaamista töihin välittömästi opintovapaan päätyttyä.

Työsuhde-etuudet opintovapaan aikana

Koska työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta, ei työntekijälle tarvitse antaa myöskään luontoisetuja opintovapaan ajalta työsuhdeasuntoa lukuun ottamatta. Tästä voidaan kuitenkin sopimalla poiketa. Työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia luontoiseduista maksettavasta korvauksesta. Jos korvaus on vähintään verotusarvon suuruinen, ei työntekijälle synny verotettavaa etua.

Työnantajalla on oikeus rajata henkilökuntaetujen ulkopuolelle sellaiset työntekijät, jotka ovat pitkillä palkattomilla vapailla. Rajoitus ei vaikuta etuuksien verottomuuteen, kunhan koko työpaikan työntekijöitä kohdellaan yhdenmukaisesti.

Kirsi Parnila
lakimies
Helsingin seudun kauppakamari

Artikkeli on julkaistu myös,

Kauppakamarilehti huhtikuu 2021

Kauppakamarilehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa verkossa.
Kauppakamarilehden lehtiarkisto.

Lue myös

Kootut kysymykset henkilökuntaeduista

Täytyykö henkilökuntaedut antaa kaikille työntekijöille, jotta ne ovat verovapaita? Tavanomaisista henkilökuntaeduista säädetään tuloverolain 69 §:ssä. Ensimmäisessä momentissa...

Työnantajavelvoitteet konkurssissa

Irtisanomisperusteeksi riittää työnantajan asettaminen konkurssiin, eikä muita perusteita edellytetä. Työsopimusten irtisanominen konkurssiin vedoten on mahdollista konkurssiin asettamishetkestä...

Opintovapaan siirtäminen

Tuntuvan haitan aiheutumista arvioidaan tapauskohtaisesti. Esimerkiksi tilanne, jossa sijainen on välttämätön, mutta sellaista ei ole saatavilla, voi...