Uusi tavaramerkkilaki ja toiminimilain uudistus

Lailla saatettiin kansallisesti voimaan uudistettu EU:n tavaramerkkidirektiivi ja Singaporen sopimuksen sisältö.

Perusasiat säilyvät uudessa laissa. Tavaramerkillä voidaan erottaa tavaramerkin haltijan tavarat tai palvelut toisen tavaroista tai palveluista elinkeinotoiminnassa. Yksinoikeus tavaramerkkiin tarkoittaa sitä, ettei merkkiä saa käyttää ilman haltijan suostumusta. Tavaramerkin haltija voi tietyin edellytyksin kieltää muita käyttämästä samaa tai samankaltaista merkkiä.

Tavaramerkki on osa elinkeinonharjoittajan omaisuutta ja sitä voidaan hyödyntää kaupallisesti esimerkiksi luovutuksen, panttauksen tai lisensoinnin avulla. Tunnetuimmilla tavaramerkeillä on huomattava kaupallinen arvo.

Yksinoikeus kansallisen tavaramerkin käyttöön syntyy joko rekisteröimällä patentti- ja rekisterihallituksessa (PRH) tai vakiinnuttamisen kautta. PRH tutkii tavaramerkkihakemuksen rekisteröintiesteen viran puolesta.

Sähköinen asiointi

Tavaramerkkihakemukset voi jättää vain sähköisesti, ja englanti käy kieleksi. Paperisia hakemuksia ei hyväksytä kuin erityisestä syystä.

Tavaramerkin 10 vuoden voimassaolo lasketaan uuden lain mukaan hakemispäivästä eikä rekisteröintipäivästä.

Vireille tulon edellytykset muuttuvat tiukemmiksi, mutta toisaalta sillensä jätetyn hakemuksen käsittelyn saa jatkumaan 2 kuukauden sisällä korjaamalla hakemuksen puutteet ja maksalla maksun.

Tavaramerkin esittämistavat

Graafisen esitettävyyden vaatimus poistui, mikä mahdollistaa merkkien esittämisen uudella tavalla erilaisina tiedostoina, esimerkiksi multimediamerkkinä. Suojan kohde on kuitenkin määriteltävä täsmällisesti, selkeästi ja ymmärrettävällä tavalla.

Uuden lain mukaan tavaramerkkisuojaa on haettava värillisiin merkkeihin erikseen. Mustavalkoisina hakemuksessa esitetyt tavaramerkit saavat siis suojaa vain mustavalkoisina.

Vanhojen merkkien suoja pysyy kuitenkin ennallaan, eli mustavalkoisina esitetyt vanhat tavaramerkit kattavat myös kaikki värimuunnokset.

Tavaroiden ja palvelujen luokitus

Tavara- ja palveluluokituksen katsotaan kattavan vain niiden sanamuodon mukaiset tavarat ja palvelut. Lain mukaan hakijan on luokiteltava ja ryhmiteltävä tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haetaan, Nizzan luokituksen mukaisesti ja selkeästi ja täsmällisesti niin, että tämän perusteella voidaan määrittää haetun suojan laajuus.

Ennen 1.10.2012 pelkällä luokkaotsikolla tai -numerolla haettujen rekisteröintien haltijoilla on mahdollisuus täsmentää luetteloita nimikkeillä, jotka ovat olleet mahdollisia hakuhetkellä. Tämä on tehtävä viimeistään silloin, kun tavaramerkki uudistetaan. Tarve luokituksen täsmentämiselle riippuu siitä, missä määrin tavaramerkillä suojatut tavarat tai palvelut sisältyvät luokkaotsikon sanamuotoon ja millaista toimintaa tavaramerkin haltija tosiasiassa harjoittaa. Ilman täsmennyksiä tavaramerkkien suoja-ala supistuu koskemaan vain hakuhetken luokkaotsikon kirjaimellista merkitystä.

Hallinnollinen menettämis- ja mitätöintimenettely – myös toiminimille

Laki sisältää uudenlaisen tavaramerkin hallinnollisen menettämis- ja mitätöintimenettelyn, joka on kevyempi ja kustannustehokkaampi kuin vanhan lain vaatimus kanteen nostamisesta markkinaoikeudessa. Jatkossa kantaja voi valita, hakeeko menettämistä tai mitätöintiä markkinaoikeudelta vai PRH:lta. Maksu PRH:n hallinnollisesta menettelystä on 400 €.

Uudistus helpottanee uuden merkin hakijan kannalta tilannetta, jossa käyttämätön yli 5 vuotta vanha tavaramerkki muodostaa esteen toivotun merkin rekisteröinnille. Toisaalta vanhan vähällä käytöllä olevan merkin haltijan on vaikea puolustaa oikeuttaan, ellei tavaramerkin käyttöä ole dokumentoitu asianmukaisesti.

Tavaramerkin käytön dokumentointi on uuden lain myötä erittäin tärkeää.

Toiminimilakia uudistettiin tavaramerkkilain muutoksen yhteydessä. Toiminimiä ei kannata rakentaa kaikenkattaviksi yleistoimialoiksi, sillä nyt myös ne voidaan haastaa 5 vuoden jälkeen käyttämättömyyden perusteella. Toiminimen osittainen kumoaminen on myös mahdollista.

Toiminimen kumoamisperusteeseen vetoaminen edellyttää, että kumoamista koskevan hakemuksen tai kanteen tekijällä on oikeudellinen intressi asiassa. Hallituksen esityksen mukaan menettely tulisi sovellettavaksi erityisesti toiminimien käyttämättömyyden osalta silloin, kun joku toinen haluaa rekisteröidä samanlaisen toiminimen tai tavaramerkin itselleen, mutta aiemman toiminimen laaja toimiala estää rekisteröinnin. Tällaisessa tapauksessa aiemman toiminimen haltija voi vaihtoehtoisesti antaa suostumuksen myöhemmän toiminimen tai tavaramerkin rekisteröintiin, tai vapaaehtoisesti rajoittaa omaa toimialaansa. Mahdollisuus hallinnollisen menettelyn käyttöön ja osittaiskumoamiseen todennäköisesti edesauttaa asiasta sopimista.

Lain voimaantultua alkoi 2 vuoden siirtymäaika, jolloin rekisterissä jo olevia toimialoja voidaan täsmentää.

EU-tavaramerkkien ja yhteisömallien loukkaukset teollisoikeusrikoksia

Uuden lain voimaantultua EU-tavaramerkin ja yhteisömallin loukkaus on rangaistavaa myös Suomessa. Tämä on merkittävä parannus tuoteväärennösten torjumisessa, ja korjaa aiemman epäkohdan.

Tavaramerkit ovat edelleen alueellisia oikeuksia – kansainvälistä suojaa haettava erikseen

Tavaramerkit saavat suojaa ainoastaan niillä alueilla, joissa ne on erikseen suojattu.

Suomessa yksinoikeus tavaramerkkiin voi perustua kansalliseen tavaramerkkihakemukseen, Suomeen kohdennettuun kansainväliseen rekisteröintiin, Euroopan unionin tavaramerkkiin, Euroopan unioniin kohdennettuun kansainväliseen rekisteröintiin tai Suomessa vakiintuneeseen tavaramerkkiin.

PRH:n tavaramerkkirekisterissä on noin 220 000 vireillä olevaa tavaramerkkihakemusta, voimassa olevaa tavaramerkkiä tai kansainvälistä rekisteröintiä. Tavaramerkkejä haetaan rekisteröitäväksi vuosittain Suomessa noin 3 000 kappaletta.

Tavaramerkin suojaamiseen ulkomailla on vastaavasti eri vaihtoehtoja. EU:n tavaramerkki kattaa koko Euroopan unionin ja sitä haetaan EU:n teollisoikeuksien virastosta (EUIPO). Madridin pöytäkirjan mukainen rekisteröinti on mahdollinen pöytäkirjan yli 100 jäsenmaassa, ja sitä haetaan Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn sääntöjen mukaan. Kolmas vaihtoehto on maakohtainen rekisteröinti, jota haetaan jokaisessa kohdemaassa erikseen kunkin maan kansallisen lainsäädännön mukaan.